Mikä on Euroopan unioni (EU)?

Yleiskatsaus

Euroopan unioni (EU) on ns. Euroopan yhteisön nykyinen tila, joka on kehittynyt viimeisten seitsemän vuosikymmenen aikana toisen maailmansodan jälkeen. Euroopan unioni pyrkii suoraan itseensä tai sen perustavien ja / tai sidoksissa olevien elinten kautta säännelemään ja edistämään sen perustavien kansallisten ja monenvälisten markkinoiden taloudellista parannusta, suojelemaan ihmisoikeuksia, toteuttamaan siviili- ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja lisäämään \ t pääoman, tavaroiden, palvelujen ja ihmisten liikkuvuuden helpottaminen ja tehokkuus sen jäsenvaltioiden rajojen yli. ”Sisäisestä kuudesta” alkaen 1950-luvulla EU on jatkuvasti laajentunut 28 jäsenmaailmaan saakka, mikä väheni 27: een, kun Yhdistynyt kuningaskunta lähti 23. kesäkuuta 2016 pidetyn kansanäänestyksen jälkeen.

EU: n perustajaelimet

Euroopan unionin neuvosto

Edustaa edustavien jäsenvaltioiden kollektiivisia toimeenpanovaltioita.

Euroopan unionin tuomioistuin

EU: n oikeuslaitos.

Keskuspankki

Antaa euron ja hallinnoi sitä käyttävien maiden rahapolitiikkaa.

Euroopan komissio

Ylläpitää ja toteuttaa sopimuksia ja päätöksiä, ehdottaa lainsäädäntöä ja hallinnoi EU: n liiketoiminnan päivittäisiä asioita.

Eurooppa-neuvosto

EU: n jäsenvaltioiden kollektiiviset valtionpäämiehet, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja Euroopan komission puheenjohtaja.

Euroopan tilintarkastustuomioistuin

Tutkii ja tarkastaa EU: n talousarvion.

Euroopan parlamentti

Suoraan valittu osa EU: n lainsäädäntöelintä, joka toimii yhteistyössä Euroopan komission ja Euroopan unionin neuvoston kanssa.

Historiallinen tausta ja muodostuminen

Vuosi 1945 päättyi ihmiskunnan historian tappavimpaan jaksoon: 2. maailmansota. Monille johtajille Euroopassa ja ympäri maailmaa kävi ilmi, että tämä traaginen tuho syntyi suurelta osin vuosisatojen pituisista ennakkoluuloista, jotka johtuivat juurtuneesta muukalaisvihasta ja militantisesta nationalismista. Itse asiassa molemmat Mussolini Italiassa ja Hitler Saksassa osallistuivat vain siihen, että heidän valtansa nousee valtaansa levittämällä pelkoa ja epäluottamusta maanmiehilleen suhteessa muihin maihin ja jopa muiden kuin hallitsevien vähemmistökulttuurien jäseniin. Tämän seurauksena useat tämän uuden maailmansodan jälkeiset kansalliset johtajat alkoivat työskennellä yhdessä etsimään ratkaisuja, jotka parantaisivat eurooppalaisten kansojen välistä yhteistyötä ja luottamusta. Samaan aikaan Neuvostoliitto ja muut sosialistiset tasavallat kaikkialla Euroopassa ja sen ulkopuolella tulivat yhä enemmän kapitalistisia maita vastaan ​​uudessa "kylmässä sodassa", joka oli markkinatalouden ja kommunismin välisen ideologioiden sota.

Pariisin sopimus (1951)

18. huhtikuuta 1951 Belgia, Ranska, Italia, Luxemburg, Alankomaat ja Länsi-Saksa allekirjoittivat Pariisin sopimuksen. Nämä "Inner Six" -valtiot olivat ennen kaikkea aikeissa jakaa raskaassa teollisuudessa käytettyjä luonnonvaroja, ja perustamissopimus johti tehokkaasti Euroopan hiili- ja teräsyhteisöön. Se vaikutti kuitenkin huomattavasti kauaskantoisempiin, sillä tämä taloudellinen yhteistyö osoittautui avautuvaksi enemmän ovia kuin koskaan ennen joidenkin Euroopan ja maailman johtavien teollisuusmaiden diplomaattisuhteita. Tämä oli alku siitä, mitä EU: sta tulisi, kuten nyt tiedämme.

Rooman sopimus (1957)

25. maaliskuuta 1957 samat kuusi maata, jotka olivat muodostaneet Euroopan hiili- ja teräsyhteisön, kokoontuivat jälleen kerran vahvistamaan monenvälisiä joukkovelkakirjojaan. Tämä äskettäin laajennettu organisaatio, joka nykyään tunnetaan Euroopan talousyhteisönä (ETY), sallii strategisesti minimoimalla kansakuntien väliseen kauppaan liittyvät tullit, mahdollisti ihmisten, investointien, palveluiden ja maiden välisten tavaroiden vapaamman liikkumisen. Sopimus oli myös suuri edistysaskel kohti mahdollisuutta luoda monikansallinen sosiaalipolitiikka ja ohjelmat, joilla parannetaan ihmisten elämää näiden maiden kansallisissa rajoissa ja niiden välillä.

Euroopan talousyhteisön (ETY) laajentaminen

ETY: n ja sen alkuperäisen sisäisen kuudennen vuosikymmenen yleisen myönteisen kehityksen jälkeen muut johtavat eurooppalaiset taloudet halusivat yhä enemmän liittyä tulevaisuuteen ja hyötyä niistä kauaskantoisista tuloksista. Koska maailma sai uuden vuoden juhlallisuuden 1. tammikuuta 1973, ETY toivoi kolmen uuden jäsenen liittymistä Tanskaan, Irlantiin ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. 1980-luvulla laajennettiin edelleen, sillä Kreikka, Espanja ja Portugali liittyivät myös Euroopan talousyhteisöön. Samaa aikakautta leimasi myös ETY: n horisonttien laajeneminen, sillä vuoden 1985 Schengenin sopimus vapautti rajavalvonnan jäsenvaltioiden välillä ja vuonna 1986 tehty Euroopan yhtenäisasiakirja samoin Euroopan laajuisen vapaakaupan osalta. Kun Berliinin muuri kaatui kommunististen järjestelmien kaatumiseen koko mantereella, näytti todennäköiseltä ja osoittautuneen profeetalliseksi, että monet näistä entisistä sosialistisista tasavalloista haluaisivat jonain päivänä olla myös osa tätä vapaampaa eurooppalaista yhteisöä. Tämä tapahtui aikaisemmin kuin myöhemmin Itä-Saksassa, joka tuli osaksi ETY: tä sen geopoliittisen yhdistymisen jälkeen Länsi-Saksassa vuonna 1990.

Maastrichtin sopimus

Maastrichtin sopimuksella, joka allekirjoitettiin Alankomaissa vuonna 1992 ja tuli voimaan seuraavana vuonna, oli tarkoitus mennä askeleen ohi ETY: n aiemman alueen ja luoda aidosti integroitu eurooppalainen markkinapaikka. Myös "Euroopan yhteisön" pitkäaikainen nimi tuli viralliseksi, koska termi Euroopan talousyhteisö muuttui yhä epätarkemmaksi, kun Maastrichtin sopimus lisäsi Euroopan yhteisön toiminta-aluetta päästä kauempana talouden ulottuvuudesta. Ehkä yksi Maastrichtin sopimuksen tärkeimmistä saavutuksista oli euron luominen, yhteinen valuutta, jota nyt käyttää 19 Euroopan unionin jäsenvaltiota omien kansallisten valuuttojensa sijasta. Sopimuksessa esitettiin myös yksityiskohtaisempia tietoja velkojen hallinnoinnista ja finanssipolitiikasta Euroopan yhteisön jäsenmaiden sisällä ja niiden välillä.

Jäsenyyden nopea kasvu

Maastrichtin sopimuksen myötä yhä useammat jäsenet, mukaan lukien joukko entisiä kommunistisia kontrolloituja maita, liittyivät Euroopan yhteisöön, minkä seurauksena tällaisia ​​uusia yrityksiä koskevien politiikkojen ja standardien lisääntynyt vapauttaminen. Itävalta, Suomi ja Ruotsi liittyivät kukin vuoden 1995 alussa, ja toukokuussa 2004 seurasi ennennäkemätön kymmenen uutta osallistujaa. Viime aikoina Euroopan unioni (pääasiassa nykyistä Euroopan yhteisöä kuvaava termi) lisäsi. Bulgarian ja Romanian vuonna 2007 ja Kroatian vuonna 2013.

The Brexit: Iso-Britannia jättää EU: n kesäkuussa 2016

Kun Yhdistynyt kuningaskunta on lisätty Euroopan yhteisöön vuonna 1973, monet Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset ja lainsäätäjät ovat väittäneet, onko maan paikka EU: ssa perusteltua vai ei. Huolimatta lukuisista etuoikeuksista, joita Yhdistynyt kuningaskunta on saanut EU: n jäsenen asemansa vuoksi, monet kriitikot ovat huomauttaneet, että heidän mukaansa ns. "Jäsenmaksut" ovat vahingoittaneet brittiläistä taloutta ja että vapaammat rajat ovat vähentäneet Yhdistyneen kuningaskunnan kansallista turvallisuutta. "Brexitin" (brittiläisen poistumisen) ja "Bremainin" (joka haluaa maansa pysyvän) väite päätyi kansanäänestykseen siitä, jatkaako maa EU: n jäsenenä vai ei. Tiukassa äänestyksessä 17, 4 miljoonaa brittiläistä äänestäjää äänesti äänestyksensä Euroopan unionista, mikä ylitti 16, 1 miljoonan, joka haluaa jäädä. Äänestys osoitti myös selkeästi alueellisia eroja mieltymyksissä, englantilaiset ja walesilaiset äänestäjät näkivät paljon todennäköisemmin lähteä EU: sta, ja Skotlannin ja Pohjois-Irlannin toiveet haluavat pysyä. Tämä on jopa johtanut siihen, että jotkut huutavat taas Irlannin jälleenyhdistymistä Ison-Britannian lisäksi ja toista kansanäänestystä Scottish Independence -toiminnasta, joka oli äänestetty vain kaksi vuotta aikaisemmin. Britannian pääministeri David Cameron ilmoitti aikovansa erota kansanäänestyksen tuloksista.

Euroopan unioni (EU) - jäsenet, säätiö ja historia

arvo	Euroopan unionin jäsenet	Liittymispäivämäärä
1	Itävalta	Tammikuu 1995
2	Belgia	Perustaja (1958 Rooman sopimus ja 1993 Maastrichtin sopimus)
3	Bulgaria	Tammikuu 2007
4	Kroatia	Heinäkuu 2013
5	Kypros	Toukokuussa 2004
6	Tšekin tasavalta	Toukokuussa 2004
7	Tanska	Tammikuu 1973
8	Viro	Toukokuussa 2004
9	Suomi	Tammikuu 1995
10	Ranska	Perustaja (1958 Rooman sopimus ja 1993 Maastrichtin sopimus)
11	Saksa	Perustaja (Rooman sopimus 1958, Länsi-Saksa)
12	Kreikka	Tammikuu 1981
13	Unkari	Toukokuussa 2004
14	Irlanti	Tammikuu 1973
15	Italia	Perustaja (1958 Rooman sopimus ja 1993 Maastrichtin sopimus)
16	Latvia	Toukokuussa 2004
17	Liettua	Toukokuussa 2004
18	Luxemburg	Perustaja (1958 Rooman sopimus ja 1993 Maastrichtin sopimus)
19	Malta	Toukokuussa 2004
20	Alankomaat	Perustaja (1958 Rooman sopimus ja 1993 Maastrichtin sopimus)
21	Puola	Toukokuussa 2004
22	Portugali	Tammikuu 1986
23	Romania	Tammikuu 2007
24	slovakia	Toukokuussa 2004
25	Slovenia	Toukokuussa 2004
26	Espanja	Tammikuu 1986
27 28	Ruotsi Yhdistynyt kuningaskunta	Tammikuu 1995 Tammikuu 1973