Maat, joilla on vähiten sähköä

Monista maista maailmassa ei vielä ole laajaa pääsyä sähköön maaseudun sähköistystoimista huolimatta. Lisäksi monissa paikoissa sähköä käyttävät ihmiset voivat luottaa vain ajoittaiseen ja huonompaan sähkötehoon. Tilastot osoittavat, että 67% kehitysmaista menee edelleen kotitalouksien sähköä. Sähkönsyöttö tuo monia etuja, joihin kuuluu esimerkiksi sosiaalisen, taloudellisen ja teknologisen kehityksen nauttiminen. Afrikassa ranskalainen konsulttiyritys on käynnistänyt energialaitosohjelman, joka nopeuttaa maaseudun infrastruktuurien rakentamista sähköenergian toimittamiseksi maanosan kaikkein kaukaisimmille alueille. Toinen aloite Afrikassa on ollut pyrkimys asettaa uusiutuvien energialähteiden järjestelmät, kuten tuuli-, aurinko- ja geotermiset generaattorit maaseudun Afrikan alueille. Näiden tavoitteena on luoda luotettava ja edullinen energiaohjelma.

10. Tansania (15, 3 prosenttia väestöstä)

Tansania haluaa paljon sähköenergiaa, ja vain 15, 3 prosenttia sen väestöstä saa sähköä. Siitä huolimatta maalla on paljon erilaisia ​​energialähteitä biomassasta, aurinkoenergiasta, tuulesta, kivihiilestä, geotermisestä energiasta, maakaasusta ja uraanista. Valitettavasti useimmat näistä ovat jääneet alikehittyneiksi. Maaseutualueet käyttävät Tansanian metsistä kerättyä biomassaa täyttämään noin 80 prosenttia niiden energiantarpeista, kuten puun polttaminen ruoanlaittoon ja uuniin, mikä pahentaa siellä elinympäristön huonontumista. Tutkimusta tehtiin sähkön tuomisesta Tansanian maaseutualueille, vaikka useimmat keinot todettiin olevan mahdotonta. TANESCO on kansallinen apuohjelma, joka toimittaa paljon sähköä rajoitetusti. Hallitus parantaa edelleen tavoitettaan tuoda sähköä kaikille sen alueille.

9. Niger (14, 4% väestöstä)

Nigerilla on vaikeuksia toimittaa sähköä kansalaisilleen, ja hyödyllisyys palvelee vain noin 14, 4% sen väestöstä. Suuri osa Nigerin väestöstä asuu maaseutualueilla, joista suurin osa on ilman sähköä. Vaikka sähkö ei ole tärkein paikallisväestön käyttämä energia, ja useimmat niistä ovat tottuneet menemään ilman sitä, pääsy auttaisi parantamaan taloudellista kehitystä ja elämäänsä. Kuten monissa muissa Afrikan osissa, biomassa on täällä yleisimmin käytetty energialähde. Nestekaasu (LPG) on toinen polttoaine, jota kotitaloudet voisivat yhä enemmän hyödyntää tulevina vuosina.

8. Sierra Leone (14, 2% väestöstä)

Sierra Leonella on vain noin 14, 2 prosenttia väestöstä, jolla on tällä hetkellä mahdollisuus saada sähköä. Maailmanpankki on asettanut Sierra Leonelle 40 miljoonan dollarin luottorajan, jolla se voisi laajentaa maaseutualueidensa käytettävissä olevaa sähköä. Energia-alan hyötyuudistushankkeessa luodaan elinkelpoinen hallintorakenne, jonka pitäisi parantaa kansallista sähkönjakelua koko maassa. Tämä puolestaan ​​parantaisi sosiaalipalveluja, terveyttä ja koulutusta sekä tarjoaa uusia taloudellisia mahdollisuuksia Sierra Leonen maaseudun perheille.

7. Burkina Faso (13, 1 prosenttia väestöstä)

Burkina Faso on myös energiahuollossa, ja vain 13, 1 prosenttia sen väestöstä saa sähköä. Maailmanpankki myönsi vuonna 2013 50 miljoonan dollarin luoton, joka auttoi maata sähköntuotannon kehittämishankkeessa. Tähän sisältyisi noin 40 maaseutukaupungin teholähteiden parantaminen uusien siirtolinjojen asettamisen avulla. Tavoitteena on luoda luotettavampi sähköverkko, joka parantaa maaseutualueiden asukkaita kokonaisuutena. Tämän hankkeen tavoitteena on myös parantaa Burkina Fason vesivoimaloiden ja lämpöasemien kapasiteettia ja saavutuksia. Kaikki nämä ponnistelut tehdään toivossa kansalaisten kansalaisten elintason parantamiseksi.

6. Keski-Afrikan tasavalta (10, 8% väestöstä)

Keski-Afrikan tasavallassa on vain 10, 8 prosenttia väestöstä. Suurin syy tähän puutteeseen on ollut usein esiintyvien kapinallisten ja sotilaallisten vallankaappausten merkkijono, jotka ovat synnyttäneet useita talouskriisejä. Tätä pahensi yli 930 000 kansalaisen siirtyminen vuonna 2004 näiden paikallisten konfliktien vuoksi. Itse asiassa 50 prosenttia maan väestöstä on riippuvainen humanitaarisesta avusta. On todennäköisesti jonkin aikaa ennen kuin sähkövaatimukset täyttyvät, tai jopa parannusta, kunnes maa saavuttaa vakaan hallituksen.

5. Liberia (9, 8 prosenttia väestöstä)

Liberialla on myös vähän energiaa, ja vain 9, 8 prosenttia sen väestöstä on sähköä. Energian hankinta maassa on pääasiassa peräisin (80%) biomassasta, josta suurin osa menee ruoanlaittoon ja lämmitykseen. Monrovian kaupungissa on kuitenkin noin 85% väestöstä käyttämällä puuhiiltä. Jotkut maaseudun kotitaloudet käyttävät sähkögeneraattoreita, vaikka ne tarvitsevat kalliita, tuotuja polttoaineita. Suurin osa Liberiassa käytettävissä olevasta sähköstä ja öljystä käytetään kuljetuksiin ja kaupunkien teolliseen tuotantoon.

4. Malawi (9, 8 prosenttia väestöstä)

Malawilla on pulaa infrastruktuurista, jolla tarjotaan maaseudun sähköä tarpeen mukaan, ja vain 9, 8 prosenttia sen väestöstä saa sen käyttöön. Valtion energia-alan tukihankkeen ohjelmaan on sisällytetty tutkimuksia, joissa tarkastellaan vesivoimaloiden lisäämistä sekä tuuli-, aurinko- ja biokaasulähteitä. Maailmanpankki oli hankkeen 85 miljoonan dollarin lainan helpottavan osan lähde. Hallitus toivoo voivansa laajentaa sähkönsaantia maaseutualueilleen tämän hankkeen onnistumisen myötä.

3. Burundi (6, 5% väestöstä)

Burundi on myös energiahuollossa, ja vain 6, 5 prosenttia sen väestöstä saa sähköä. Vaikka 90 prosenttia sen kokonaisväestöstä asuu maaseudulla, vain pieni prosenttiosuus nauttii sähkön eduista. Burundin vesivoimalla tuotettu sähkönsyöttö kärsii päivittäisistä sähkökatkoksista myös kuivakauden aikana. Biomassan kulutus on noin 94% sen energiantarpeesta, ja biomassan polttoon sisältyy polttoainepuuta, puuhiiltä, ​​maatalouden jäämiä ja pussia. Vaihtoehtoinen teho toimitetaan aurinko- ja tuulivoimalla. Energia- ja kaivosministeriö on toiminut yhteistyössä EnDevin kanssa vuodesta 2010 lähtien pyrkien tuomaan aurinkoenergian maahan maaseudun sähköistystarkoituksiin.

2. Tšad (6, 4% väestöstä)

Tšadilla on pulaa infrastruktuurista tarjotakseen tarvittavaa maaseudun sähköä, ja vain 6, 4 prosentilla sen väestöstä on pääsy energiahyödykkeeseen. Myös useimmilla maaseutualueilla puuttuu liikenne ja valta. Sähkön toimittavat suurelta osin geotermiset laitokset, kun taas polttoaine on pääasiassa puun muodossa. Noin 80% maan väestöstä työskentelee maatalousalalla. Tšad on riippuvainen ulkomaisista investoinneista suurempiin hankkeisiin, kuten Tšadin ja Kamerunin putkilinjaan sekä useiden suurten öljykenttien kehittämiseen.

1. Etelä-Sudan (5, 1% väestöstä)

Etelä-Sudanissa on vain 5, 1 prosenttia väestöstä. Sen teillä on vähemmän kuin 1% silloitetuista teistä, ja alle 1%: lla väestöstä on muodollista länsimaista asuntoa, kuten tunnettaisiin myös. Tällainen halu tiloihin on johtunut 30 vuoden sodasta ja hallituksen laiminlyönnistä. Hallitus yrittää nyt houkutella ulkomaisia ​​sijoittajia tekemään erilaisia ​​liiketoimintansa Etelä-Sudanissa. Monet niistä ovat sähköntuotantoa ja jakelua, liikenneinfrastruktuuria ja kiinteistökehitystä.