Mikä on getto?

Getto on osa kaupunkia, joka on perustettu vähemmistöryhmälle, jolla on erityisiä taloudellisia, etnisiä tai uskonnollisia taustoja. Sulkeminen voi olla vapaaehtoisesti tahaton. Termiä "ghetto" käytettiin alun perin kuvaamaan Venetsian osia, joissa juutalaisia ​​rajoitettiin laillisesti elämään. Tämän kuvauksen perusteena oleva aikaisempi geto löytyi noin 1280-luvulla muinaisessa Marokossa, jossa juutalaiset rajoittuivat millahsiksi tunnetuiksi asutuksiksi muslimipohjaisen hallituksen kanssa asettamalla rajoituksia talon koolle ja juutalaisten asukkaiden liikkeelle.

Määritelmä ja alkuperä

Käsite juutalaisten sijoittamisesta erillisiin siirtokuntiin levisi pian kaikkialla Euroopassa 14. vuosisadalla ja 15. vuosisadalla. Venetsian kaupungissa oli 14. vuosisadalla juutalaisten asukkaita vain alueella, jossa oli entinen rautavalimo. Tästä ratkaisusta termi syntyi, sillä venetsialainen termi "valimo" on "getto". Kuitenkin muut historioitsijat uskovat, että sana on peräisin jiddisilaisesta termistä "get", joka on löyhästi kääntymässä "erottamisasiakirjaan" tai "Avioerolaki".

Euroopan juutalaiset gettot

Paavi Pius V teki 13. vuosisadalla asetuksen, jossa Euroopan valtioita kehotettiin perustamaan getot juutalaisten rajoittamiseksi. Pian tämän jälkeen getot nousivat Saksassa, Espanjassa, Italiassa ja Portugalissa paavin direktiivin mukaisesti. Gettoissa asuvat juutalaiset eivät saaneet ostaa maata, ja pian getot olivat täynnä kapeita katuja. Joissakin kaupungeissa antisemitismi oli niin syvällinen, että juutalaisten asukkaiden oli pakko kulkea gettojen rajojen ulkopuolella. 17-luvulla kaikki Euroopan tärkeimmät kaupungit olivat perustaneet geton, paitsi Pisa ja Livorno. Juutalaisten sulkeutuminen gettoihin poistettiin myöhemmin koko mantereella (lukuun ottamatta Venäjää) 1800-luvulla Ranskan vallankumouksen ihanteiden mukaisesti.

Toisen maailmansodan getot

1900-luvun alussa Adolf Hitler nousi natsipuolueen johtajaksi, jonka ideologiat rohkaisivat nimenomaista antisemitismiä. Nämä ideologiat otettiin pian käyttöön valtion politiikana toisen maailmansodan aikana, jolloin juutalaiset suljettiin gettoihin kaikkialla Puolassa ja Saksassa. Näiden gettojen elinolosuhteet olivat valitettavia, ja niistä puuttui eniten perustarpeita, kuten ruokaa. Näiden natsien gettojen jättäminen oli kielletty ja vangitut pakotteet teloitettiin. Esimerkkejä tällaisista natsien ghettoista ovat Varsovan getto, joka oli suurin lajissaan toisen maailmansodan aikana ja jonka huippupopulaatio oli 450 000 ihmistä. Gettot muutettiin lopulta natsien keskitysleireiksi.

Getton ominaisuudet

Useimmissa kaupungeissa ympäri maailmaa löydetyillä Ghettoilla on useita yhteisiä piirteitä, jotka erottavat ne muista kaupunginosista. Gettoissa havaittu yhteinen piirre on tarvittavan infrastruktuurin ja huonon suunnittelun puute. Vuosien eristyneisyyden vuoksi viranomaiset sulkevat silmänsä ghettoihin, mikä tekee vähäisistä investoinneista sellaisten tilojen tarjoamiseen, kuten peruskorjausinfrastruktuuri. Toinen ghettojen ominaisuus on asukkaiden yleinen taloudellinen vaikeus. Perusmahdollisuuksien puuttumisen vuoksi gettojen talot houkuttelevat taloudellisesti köyhtyneitä ihmisiä, jotka näkevät gettoja ainoana asuinpaikkansa. Toinen ghettojen yhteinen piirre on asuinalueiden köyhyydestä johtuva turvallisuuden puute ja sitä lisännyt asianomaisten hallitusten käyttämä turvahenkilöstön puute.