Miksi terveydenhuolto on niin kallista tietyissä maissa?

Yleiskatsaus

Vaikka riittävät suhteelliset terveydenhuoltomenot ovat tyypillisesti yhdenmukaisia ​​kehittyneen ja helposti saatavilla olevan lääketieteellisen infrastruktuurin kanssa, korkeammat terveydenhuoltomenot eivät aina merkitse parempia terveydellisiä tuloksia yleisölle. Hämmennystä lisää entisestään luettelo niistä 15 maasta, joilla on korkeimmat suhteelliset terveydenhuollon kustannukset ja jotka kattavat koko elämänlaadun ja taloudellisen kehityksen. Nämä maat ovat Yhdysvallat, Marshallinsaaret, Tuvalu, Malediivit, Mikronesia, Haiti, Ruotsi, Sveitsi, Ranska, Saksa, Itävalta, Sierra Leone, Kuuba, Uusi-Seelanti ja Alankomaat.

Epäselvä kuva

Olisi loogista olettaa, että terveydenhuoltoa eniten käyttävissä maissa olisi kansalaisia, joilla on yleinen parasta terveyttä. Näin ei kuitenkaan aina ole. Terveydenhuoltomenot, summa, joka on käytetty sekä julkisen että yksityisen terveydenhuollon sektorille suhteessa BKT: hen, riippuu monista tekijöistä. Maat, jotka käyttävät korkeimpia suhteellisia määriä terveydenhoitopalvelujen tarjoamiseen, eivät välttämättä ole terveellisin, eivätkä ne ole aina varakkaimmat. Siksi olemme hajautuneet tärkeimpiin tekijöihin, jotka vaikuttavat korkeatasoisiin terveydenhuollon menoihin, mitä ne tarkoittavat maan taloudellisen kehityksen ja terveydenhuollon tilan maailmanlaajuisesti.

Terveydenhuoltomenojen erot kehitysmaissa

Kehittyneiden maiden, erityisesti Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) 34 terveydenhuollon menojen analysointiin on omistettu paljon kirjallisuutta. Yleisesti ottaen valtiot, jotka käyttävät eniten terveydenhuoltoa, tarjoavat parasta terveydenhoitopalvelua. Mutta mitä me teemme Yhdysvalloista, jolla on hyvät kustannukset maailmanlaajuisesti 17, 9%: n bruttokansantuotteesta ja joilla on kuitenkin joitakin maailman suurimpia terveysongelmia? Missä kaikki rahat käytetään? No, yksi, Yhdysvallat viettää enemmän lääketieteelliseen teknologiaan kuin mikään muu maa, joka on suuri osa tästä. Toinen vaikuttava tekijä on Yhdysvaltojen hajautunut terveydenhuoltojärjestelmä, jossa ei ole olemassa keskeistä mekanismia hinnoittelun sääntelemiseksi alalla. Kuten monista kehittyneistä Euroopan maista ilmenee, keskitetyn järjestelmän asettaminen rajoittaa suhteellisia lääketieteellisiä kustannuksia. Tästä syystä eurooppalaiset lääketieteelliset menot, vaikka ne ovat maailmanlaajuisesti korkeita, ovat huomattavasti alhaisemmat kuin Yhdysvalloissa samankaltaisten palvelujen osalta.

Terveyskulut kehitysmaissa

Niistä 25 maasta, joilla on suurimmat terveydenhuoltomenot, lähes puolet on kehitysmaissa. Näistä maista puuttuu suhteetonta tietoa niiden vastaaviin henkilöihin verrattuna, erityisesti OECD: n jäsenten terveysinfrastruktuurin tietojen osalta. Maailman terveysjärjestön WHO: n (WHO) raportissa korostetaan terveydenhuoltomenoja aiheuttavien järjestelmien monimutkaisuutta. Sellaiset tekijät kuin tulot, väestötiedot, väestön keski-ikä ja hallituksen saama ulkoisen avun määrä terveydenhoitomenojen edistämiseen vaikuttavat siihen, että monissa kehitysmaissa bruttokansantuotteen prosenttiosuudet ovat suuret. Lisäksi kun BKT asukasta kohti on hyvin alhainen, terveydenhuollon perustarpeiden täyttäminen voi olla yksi niistä kustannuksista, jotka ihmiset asettavat etusijalle, mikä nostaa tällaisia ​​menoja suhteessa BKT: hen.

Mitä tarvitaan terveydenhuollon kustannusten parantamiseksi maailmanlaajuisesti?

Terveydenhuoltopalveluihin kohdistuu suuria menoja kaikkialla köyhimmistä kehitysmaista joihinkin varakkaimpiin. Painopisteen ei pitäisi olla pelkästään talouskasvussa, kun pyritään nostamaan kansan terveydenhuollon tehokkuutta. WHO: n päätelmissä on korostettava innovatiivista terveydenhuoltoalan rahoitusta ja tehokkuuden parantamista näissä usein hyvin monimutkaisissa ja hajanaisissa terveysjärjestelmissä. Terveydenhuollon korkeat kustannukset ovat suurta huolta hallituksille ja yksityishenkilöille, ja kun on kyse terveydestä, on selvää, että korkeat menot eivät vastaa parhaita tuloksia. Itse asiassa jopa ne maat, joiden taloudelliset resurssit ovat rajallisimmat, pystyvät käyttämään terveydenhuoltoon suuria prosenttiosuuksia BKT: stä. Maailmanlaajuisesti on keskityttävä siihen, miten kotimaisen terveydenhuollon järjestelmien ja hallitusten monimutkaisuus on vuorovaikutuksessa ihmisten terveyden parantamiseksi maailmanlaajuisesti.