Mitkä ovat Bhutanin luonnonvarat?

Bhutan on virallisesti tunnettu Bhutanin kuningaskunnana Etelä-Aasiassa. Maan kokonaispinta-ala on noin 14 824 neliökilometriä ja asukasluku on noin 797 765 henkilöä. Taloudellisesti maalla on yksi maailman pienimmistä talouksista, joiden bruttokansantuote (BKT) on vain 2, 085 miljardia dollaria. Kuten muidenkin maiden maailmassa, luonnonvarat ovat keskeisessä asemassa Bhutanin talouden edistämisessä. Maassa on useita luonnonvaroja, joista tärkeimmät ovat mineraalit (kuten kalsiumkarbidi ja marmori), maatalousmaa, sähkö, metsäpeite ja matkailukohteet.

Maatalous Bhutanissa

Maavarat ovat ratkaisevassa asemassa maan taloudessa, koska maatalous on merkittävä talouden ala. Aiemmin maatalous oli itse asiassa maan suurin BKT. Esimerkiksi vuonna 1985 alan osuus Bhutanin BKT: stä oli noin 55 prosenttia. Viime vuosina rahoitusosuus on kuitenkin laskenut vain 33 prosenttiin vuonna 2003. Alhaisesta huolimatta maatalous on edelleen elinkeinoelämän tärkeä ala, koska se tarjoaa elinkeinon noin 80 prosentille Bhutanin väestöstä. Naiset ovat enemmän mukana maataloudessa, ja 95 prosenttia maan ansaitsevista naisista työskentelee alalla.

Bhutan tunnetaan kahden suuren viljelyn, nimittäin riisin ja maissin, tuotannosta. Kahdesta maissista on suurempi osa maan viljatuotannosta (49%), kun taas riisi on 43%. Huolimatta hiukan pienemmästä tuotannosta riisi on Bhutanin peruselintarvike. Muita viljelykasveja, joita maa kasvaa, ovat vehnä, ohra, öljykasvit ja vihannekset. Osa alan haasteista on maaperän heikko laatu joillakin alueilla ja kasteluhaasteet.

Metsätalous Bhutanissa

Metsäpeite ja luonnollinen kasvillisuus ovat osoittautuneet Bhutanin arvokkaimmiksi resursseiksi 20. vuosisadalla. Laajan kasvillisuuden kansi johtuu maan sijainnista Himalajan itäosassa, joka on suuri määrä sadetta. Metsät koostuvat sekä ikivihreistä että lehtipuista. Näiden metsien suojelu johtuu suurelta osin maan pienestä väestöstä ja alhaisesta kehityksestä. Lisäksi maan karu maasto useimmissa metsäisissä paikoissa vaikeuttaa maan hyödyntämistä. Vuonna 1952 perustettu metsä- ja puisto-osasto valvoo tämän resurssin hyödyntämistä.

Vuodesta 1981 lähtien arviot asettavat Bhutanin metsäpeitteen 70–74 prosenttiin maan kokonaispinta-alasta. Metsäpeitto laski kuitenkin voimakkaasti vuonna 1991, kun arviot asettivat kannen 60–64 prosenttiin maan pinta-alasta. Muut arviot asettivat kannen lähemmäksi 50%. Oikeasta arviosta riippumatta metsäteollisuus tuotti noin 15 prosenttia Bhutanin BKT: stä 1990-luvun alkuvaiheessa. Suurin osa puusta (80%) on tarkoitettu kaupalliseen käyttöön ja loput muuhun käyttöön.

Matkailu Bhutanissa

Matkailu maassa alkoi jo vuonna 1974, kun hallitus tarvitsi tuloja. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi hallituksella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin avata aiemmin eristetty maa matkailijoille. Tänä vuonna vain 287 kävijää meni kokemaan maan kulttuuria ja perinteitä. 1980-luvun myöhemmissä vaiheissa alan vuotuinen liikevaihto oli vähintään 2 miljoonaa dollaria. Vuosien mittaan määrä kasvoi lähes 3 000 kävijälle vuonna 1992, ennen kuin se ampui dramaattisesti hieman yli 7 000 kävijää vuonna 1999.

Alku oli alun perin hallituksen hallinnassa, koska vieraat pelkäävät maan ainutlaatuisen ympäristön tuhoutumista. Tästä syystä hallitus on asettanut matkailulle rajoituksia rajoituksilla, joita Bhutan Tourism Corporation (BTC) on toteuttanut. Hallitus kuitenkin yksityisti BTC: n lokakuussa 1991 matkailualan toiminnan ja investointien lisäämiseksi. Yksityistämisen seurauksena maassa on nyt yli 75 toimiluvan saanutta yritystä, jotka työskentelevät matkailualalla. Yksityistämisestä huolimatta kävijöille on vielä joitakin rajoituksia. Esimerkiksi kaikkien kävijöiden täytyy mennä sinne luvan saaneen matkanjärjestäjän kautta, mutta ei erikseen. Suurin osa matkailijoista on peräisin Filippiineiltä, ​​Kanadalta, Saksalta, Thaimaasta ja muista maista. Vierailijat voivat vierailla useilla sivustoilla, kuten Thimphu (pääkaupunki) ja buddhalainen uskonnollinen sivusto nimeltä Taktshang.

Energia Bhutanissa

Energiaa maassa tuotetaan suurina määrinä, koska Bhutanissa on runsaasti vesivaroja ja sopiva maasto vesivoiman tuotantoon. Tästä syystä hallitus on laatinut viiden vuoden suunnitelmat valtavien vesivoimaloiden tuottamiseksi. Suunnitelmat on toteutettu yhdessä muiden maiden kuten Intian kanssa. Vuodesta 2011 maaseutualueilla 60%: lla kotitalouksista oli sähköä verrattuna 20%: iin vuodesta 2003.

Suurimpia voimahankkeita ovat Chukhan vesivoimahanke, Tala-vesivoimahanke, Kurichhu-vesivoimahanke ja muut. Chukhan vesivoimahanke oli ensimmäinen suuri hanke maassa, jonka rakentaminen alkoi 1970-luvulla. Ennen Talan tehtaan rakentamista Chukhan tehdas oli maan suurin tulonmuodostaja. Tulot syntyivät sähkön viennistä Intian osiin, kuten Länsi-Bengaliin, Sikkimiin, Bihariin ja muihin. Druk Greenin toimesta Chukhan tehdas tuotti yli 30 prosenttia maan liikevaihdosta vuosina 2005–2006. Veden lisäksi Bhutan on hyödyntänyt myös muita lähteitä, kuten tuulta, aurinkoa ja biokaasua.

Hiiltä käytettiin myös kerran suurten energiamäärien tuottamiseen suurimmalle osalle väestöstä. 1980-luvulla maa onnistui tuottamaan kivihiilen, joka oli lähes yhtä suuri kuin 1 000 000 tonnia polttoainepuuta vuosittain vain kotikäyttöön. Arvioidut hiilivarannot olivat noin 1, 3 miljoonaa tonnia, vaikka hyödyntäminen ei ollut kannattavaa vaikeuksien ja rannikon heikon laadun vuoksi.