Mikä on pisin eeppinen runo koskaan kirjoitettu?

Eeppinen runo on pitkä runo, joka kertoo tarinan. Tämäntyyppinen tarina keskittyy tyypillisesti tietyn paikan historiaan tai kulttuuriin liittyvään merkittävään tapahtumaan ja kuvailee usein jotakin päähenkilön osoittamaa sankarillisuutta. Eeppiset runot on kirjoitettu daktyyliheksameteriin, tiettyyn runoon käytetty erityinen rytmi. Tämäntyyppisen kirjallisen työn uskotaan syntyneen historiallisista suullisista tarinankerronta-perinteistä, ja sille on ominaista keskustelu kulttuurikysymyksistä, normeista ja arvoista. Tässä artikkelissa korostetaan pisimpää eeppistä runoa, joka on koskaan kirjoitettu.

Mikä on pisin eeppinen runo koskaan kirjoitettu?

Pisin eeppinen runo, joka on koskaan kirjoitettu, on Mahabharata, antiikin intialainen sanskritin eepos. Tämä runo kertoo kahdesta ruhtinaasta, Kauravasta ja Pandavasta Kurukshetran sodan aikana. Tämä sota alkoi näiden kahden yksilön, jotka olivat myös serkkuja, ja heidän oikeutensa hallita Kuru kuningaskuntaa vastaan. Useat hahmot ovat tarinankerrontajan roolia tässä eepossa, kertomalla useita kertoja samanaikaisesti. Ajan myötä monet näistä tarinoista on purettu ja laajennettu, minkä seurauksena on useita kirjallisia teoksia.

Mahabharatassa on noin 1, 8 miljoonaa sanaa, jotka jakautuvat sen 200 000 jakeeseen. Näistä jakeista noin 24 000 muodostaa sen keskeisen ajatuksen ja niitä kutsutaan Bharataksi. Mahabharata on järjestetty 18 erityiseen kirjaan, jotka tunnetaan myös nimellä parvas. Nämä kirjat kattavat suuren määrän tapahtumia, kuten miten tarina kerrottiin ensin alkuperäiselle tekijälle, sotaa edeltävistä tapahtumista ja taistelujen jälkeisistä tapahtumista.

Joitakin runon historiallisia tietoja ei ole vielä vahvistettu. Useimmat tutkijat uskovat esimerkiksi, että tämä runo juontaa juurensa kahdeksannen ja yhdeksännen vuosisadan välisenä aikana, vaikka toiset viittaavat siihen, että sen alkuperä voisi palata jopa 400 eKr. Jotkut yksilöt väittävät, että eepos on kirjoitettu useille sukupolville, vaikka useimmat tutkijat luottavat Vyasaan kirjoittamalla runon pääosan. Monien hindujen mukaan Vyasa oli osa jumalaa Vishnua.

Mahabharatan teemat

Mahabharataa pidetään yhtä tärkeänä kuin Koraani, Raamattu, Shakespearen näytelmät ja Homerin eeppiset runot. Se on usein osa filosofisia ja uskonnollisia keskusteluja, erityisesti purusartan osalta, joka edustaa elämässä neljää päätavoitetta, kuten hindulaisuudessa harjoitetaan. Toinen Mahabharatan pääteema on ajatus oikeudenmukaisesta tai oikeudenmukaisesta sodasta. Mahabharatassa yksi hahmo esittelee tämän ajatuksen kysymällä, onko sodan aiheuttama kärsimys koskaan oikeutettu. Tämä kysymys johtaa keskusteluun useiden kirjaimien välillä, jotka jatkavat sotaa koskevien sääntöjen asettamista. Näihin sääntöihin kuuluvat esimerkiksi vankeusolosuhteet, loukkaantuneen kohtelu, hyökkäyksen syyt ja kuka voi hyökätä. Tämä keskustelu on vaikuttanut useisiin sotilaallisen etiikan kysymyksiin. Yksi näistä tuloksista on Just War Theory, joka luo joukon kriteerejä, jotka määräävät, onko sota moraalisesti perusteltua.