Iranin johtajat koko historian ajan

Islamilainen teokratia on tällä hetkellä Iranissa käytössä oleva hallituksen muoto. Tällainen hallitus on sellainen, jossa uskonnolliset henkilöt säilyttävät johtamisoikeudet, jopa korvaamalla valittujen presidenttien valta. Tämä hallituksen muoto tuli voimaan pian vuoden 1979 Iranin islamilaisen vallankumouksen jälkeen, ja Ayatollah Khomeini johti hänen kuolemaansa asti vuonna 1989. Iranin korkein johtaja on nyt aatollah Khamenei, joka oli entinen Khomeinin ystävä ja uskottu mies. Iranin hallituksen paikka on Teheranissa.

Abolhassan Banisadr

Banisadr oli aktiivinen vastustamassa Shahin hallitusta 1960-luvun alussa, ja hänet pidätettiin mielenosoituksissa ja myöhemmin haavoittui vuoden 1963 hallitustenvastaisissa levottomuuksissa. Loukkaantunut Banisadr pakeni Ranskaan, jossa hän tapasi Ayatollah Khomeinin ja tuli myöhemmin yhdeksi hänen kovaäänisen neuvonantajansa. Palatessaan Iraniin vuonna 1979 osallistumaan islamilaisiin vallankumouksiin Banisadr oli näennäisesti valittu Iranin ensimmäiseksi presidentiksi hänen läheisten siteidensa vuoksi Khomeiniin. Vaikka Banisadr valittiin 78, 9 prosentilla äänistä tammikuun 1980 vaaleissa, Khomeiniä pidettiin edelleen Iranin korkeimpana johtajana ja hänellä oli valtuudet erottaa presidentti, jos hän näki kunnon. Banisadr oli virassa 5. helmikuuta 1980 alkaen 20 päivään kesäkuuta 1981 asti, kunnes parlamentti oli tuominnut 21. kesäkuuta 1981. Ensimmäisen presidentin tuomitseminen johtui hänen väitetystä islamilaisen kirkon vallan heikentymisestä maassa. Banisadr meni piiloon sen jälkeen, kun hänet oli tuomittu, ennen kuin nopeasti huomasi, että se ei enää ole turvallinen Iranissa, ja hän asuu nyt Ranskassa, poliisin vartioimana. Ennen lyhytikäistä puheenjohtajuuttaan Banisadrilla oli aiemmin maan valtiovarainministeriön rahoitus- ja ulkoministeriö.

Mohammad-Ali Rajai

Rajojen tiedettiin elävän ilman ylellisyyttä, harjoittelemalla yksinkertaista elämäntapaa, jossa hän oli uskollinen muslimi sekä koulun opettaja ennen hänen osallistumistaan ​​Iranin islamilaisen vallankumoukseen. Shahin hallituksen Iranin vallan aikana hän osallistui voimakkaasti anti-shah-toimintaan ja hänet pidätettiin kolme kertaa tämän elämänkauden aikana. Islamilaisen vallankumouksen jälkeen Rajalla oli useita korkean tason johtotehtäviä, kuten opetusministeri, islamilaisen neuvoa-antavan yleiskokouksen jäsen ja pääministeri. Banisadin tuomion jälkeen Rajai nimitti itsensä vuoden 1981 presidentinvaaleihin (Ayatollah Khomeinin hyväksynnällä) ja voitti 13 miljoonaa ulos 14, 3 miljoonasta äänestä (91%). Virallinen presidentti vannottiin Iranin presidentiksi 2. elokuuta 1981, Rajai murhattiin samana vuonna 30. elokuuta. Hänet tapettiin kokoushuoneeseen sijoitettu matkalaukkujen pommi, joka tappoi myös pääministerin Bahonarin ja kolme muuta ihmistä. Rajai uskoi voimakkaasti Iranin perustuslaillisen oikeuden noudattamista sekä vallankumouksellisen islamin näkökohtien sisällyttämistä politiikkaansa, mikä on edelleen hänen perintönsä.

Ali Khamenei

Khamenei oli keskeinen hahmo Iranin vuoden 1979 islamilaisessa vallankumouksessa, ja näin ollen luottavainen aatollah Khomeinin uskollinen. Khamenen vaalit merkitsivät ensimmäistä kertaa islamilaisen papin valintaa Iranin presidentin virkaan. Hänen ensimmäinen presidentinpuheensa oli merkki tulevista asioista, ja Khamenei väitti poistavansa poikkeaman (islamista), liberalismin ja amerikkalaisen vaikuttaman kulttuurin sekä poliittisten ihanteiden. Hänen toimikautensa aikana hän kehitti läheiset siteet Iranin vallankumouksellisille vartijoille, ja mikä tahansa merkki hallitustenvastaisesta toiminnasta käsiteltiin nopeasti ja ankarasti. Kun aatollah Khomeinin terveys oli vähentynyt merkittävästi 1980-luvun lopulla ja hän kuoli, Khamenei valittiin Iranin korkeimmaksi johtajaksi. Ennen kuolemaansa aatollah Khomeini oli ajatellut, että Ali Khamenei on suuri seuraaja, koska hänellä on valtavat islamilaiset tiedot ja hänen pyrkimyksensä ottaa vastaan ​​monia islamilaisia ​​opetuksia. Iranin asiantuntijoiden edustaja valitsi Iranin uudeksi korkeimmaksi johtajaksi Khamenei aluksi vastakkain ja väitti itseään ottavansa kantaa. Khamenei hyväksyi Iranin ylimmän johtajan aseman lukuisten tapaamisten jälkeen israelilaisten vanhempien asiantuntijoiden kanssa ja jatkaa asemaansa tähän päivään asti. Hänen johtamisensa perintö on yksi ihmisoikeusloukkauksista, anti-naisista ja eristävä politiikka, joka keskittyy Iraniin itsestään riippuvaiseksi teknologian, tieteen ja jossain määrin myös talouden suhteen.

Akbar Hashemi Rafsanjani

Iranin ja Irakin sodan aikana (1980-1988) Rafsanjani oli Iranin armeijan päällikkö. Hänet tunnetaan myös vaikutusvaltaisena poliitikkona ja tärkeänä kirjailijana maassa ennen presidentin virkaa vuonna 1989. Kun Ayollah Khomeinin kuolema ja Khamenei nousivat Iranin korkeimman johtajan asemaan (jossa Rafsanjani oli ratkaisevassa asemassa), Rafsanjani valitsi kilpailla vuoden 1989 presidentinvaaleissa. Rafsanjani tukee vapaiden markkinoiden asemaa kotimaassa sekä valtion omistamien varojen, kuten öljy-yhtiöiden, yksityistämistä. Hän oli myös tunnettu maltillisesta poliittisesta asemasta kansainvälisesti (hän ​​haluaa Iranin välttää ristiriidan Yhdysvaltojen kanssa) verrattuna muihin Iranin presidentteihin ennen häntä. Rafsanjani oli suosittu keski- ja ylemmän luokan iraanilaisten keskuudessa, hänen talouspolitiikkansa ja vapauttamisensa ihmisoikeuksien osalta sekä Iranin jälleenrakentaminen sodan jälkeen tuli hänen perintönsä tukialustaansa. Nämä uudistukset eivät kuitenkaan päässeet kaikkiin Iraniin, jotka jättivät maaseudun työväenluokan ihmiset tyytymättömiksi Rafsanjaniin, ja hän oli epäsuosittu tämäntyyppisen äänestäjän kanssa. Puheenjohtajavaltion jälkeen Rafsanjani oli Iranin asiantuntijakokouksen jäsen ja merkittävä julkinen puhuja.

Mohammad Khatami

Khatami oli tunnettu shia-teologi Iranissa ennen vaaleja. Hän oli myös toiminut Iranin kulttuuriministerinä vuodesta 1982 vuoteen 1992. Khatami on myös poliittinen filosofi, ja hän on luennoinut monta kertaa muslimipoliittisen filosofian vähenemisestä, usein Aristotelesesta. Khatami juoksi presidentille uudistusohjelmassa, joka tarkoitti, että hän kannattaisi oikeusvaltioperiaatetta ja demokratiaa sekä lupasi antaa jokaiselle iranilaiselle valta vaikuttaa Iranin poliittisiin päätöksiin. Valittuaan Khatami jatkoi Rafsanjanin toteuttamaa talouspolitiikkaa, jolla oli myönteinen vaikutus talouteen ja työttömyyteen. Puheenjohtajana Khatami jatkoi myös Iranin ja ulkomaisten maiden välistä vuoropuhelua, jossa tapasivat muutamia tärkeitä henkilöitä, kuten paavi Johannes Paavali II, Jacques Chirac, Hugo Chavez ja Vladimir Putin.

Mahmoud Ahmadinejad

Mahmoud Ahmadinejad oli insinööri ja opettaja, joka tervehteli huonosta taustasta. Hänen vaatimaton elämässään, kun kasvua oli varmasti, vaikutti häneen, sillä Ahmadinejad halusi jatkaa elämäänsä Teheranin perheasunnassa, kun hänet valittiin presidentiksi. Turvallisuussyistä ei ollut mahdollista. Ahmadinejadin presidentti ei ollut tunnettu koko maassa, vaikka hän oli pääkaupunginjohtaja Teheranissa kaksi vuotta. Monet iranilaiset näkevät Ahmadinejadin jonkinlaisena protestina Ayatollah Khamenei'stä, jonka käsi Ahmadinejad suuteli vihkimisen jälkeen osoittamaan uskollisuuttaan. Ahmadinejadia pidetään kansainvälisesti ja paikallisesti kiistanalaisena. Tämä johtuu Iranin taloutta, ydinvoimaa ja ihmisoikeuksia koskevista kiistanalaisista politiikoista. Ahmadinejadia on myös arvosteltu vihamielisyydestä muihin maihin, kuten Yhdysvaltoihin, Saudi-Arabiaan, Israeliin, sekä muihin alueen arabivaltioihin.

Hassan Rouhani

Rouhani on Iranin nykyinen presidentti, ja hänellä on myös ollut kokemusta Shah-vastaisesta aktivistista, asianajajasta, akateemisesta edustajasta ja asiantuntijakokouksen jäsenestä sekä ollut entinen Iranin diplomaatti. Entiset presidentit Rafsanjani ja Khatami tukivat Rouhania täysin, koska hänen politiikkansa heijastelivat vapauttamisohjelmia, jotka molemmat olivat yrittäneet saavuttaa. Vuonna 2013 Rouhani valittiin presidentiksi TIME-lehden 100 vaikutusvaltaisimmalla ihmisellä maailmassa. Hänen toimikautensa tähän mennessä on ollut mielenkiintoinen, hän on yrittänyt tavoittaa monia maita, joissa Iranilla ei ole suhteita, tämä on pyrkimys palauttaa joitakin yhteistyön ja avoimuuden näkökohtia. Rouhani kannustaa myös henkilökohtaisiin vapauksiin ja vapaaseen tiedonsaantiin kotimaassa ja pyrkii avaamaan Iranin internetin kaikille kansalaisille. Hänellä on jonkin verran parannettu naisten oikeuksia Iranissa sekä diplomaattisuhteita muihin maihin.

Iranin islamilaisen tasavallan presidentit

Iranin presidentit	Aika toimistossa
Abolhassan Banisadr	1980-1981
Mohammad-Ali Rajai	1981
Ali Khamenei	1981-1989
Akbar Hashemi Rafsanjani	1989-1997
Mohammad Khatami	1997-2005
Mahmoud Ahmadinejad	2005-2013
Hassan Rouhani ( vakiintunut )	2013-Present