Bangladeshin pääministerit
Bangladeshin kansantasavalta on yksi Etelä-Aasian maista ja muodostaa suurimman osan Bengalin itä-kielellisestä alueesta. Maata ympäröivät Intia, Bhutan, Nepal ja Myanmar. Bangladesh sijoittuu maailman 8. väkirikkain maa, jossa on keskimäärin 166 miljoonaa ihmistä. Bengali, maan virallinen kieli, on seitsemäs maailman puhutuin kieli. Bangladesh on suvereeni maa, jossa on monipuolinen parlamentaarinen demokratia. Yhtenäinen hallintojärjestelmä koostuu johtajista, lainsäätäjistä ja oikeuslaitoksista. Johtajaa johtaa presidentti, joka nimittää pääministerin myös parlamentin enemmistön luottamuksella. Pääministeri on hallituksen päällikkö ja käyttää toimeenpanovaltaa. Hän on myös Bangladeshin hallituksen päällikkö. Seuraavassa tarkastellaan Bangladeshin merkittäviä pääministerit historian kautta.
Tajuddin Ahmad
Tajuddin Ahmad oli ensimmäinen pääministeri ja väliaikaisen Bangladeshin hallituksen johtaja Bangladeshin vapautus sodan aikana vuonna 1971. Hän oli valtiomies ja vapauden taistelija, jota pidetään eniten Bangladeshin syntymässä. Väliaikaisen hallituksen johdolla hän onnistui yhdistämään eri Bangladeshin joukot, mukaan lukien sotilaalliset, poliittiset ja kulttuuriset voimat. 1960-luvun ja 1970-luvun alun välisenä aikana hän oli Awamin liigan pääsihteeri, jossa hänellä oli keskeinen rooli vaalien liigan valinnassa parlamenttiin vuonna 1970. Vaalien jälkeen hän johti neuvotteluja silloisen presidentin Yahya Khanin kanssa siirtämisestä valtaa kansalliskokoukselle. Hän luopui asemastaan pääministerinä 12. tammikuuta 1972. Syyskuun 3. päivänä 1974 hänet tappoi sotilasvirkailijat vankilan sisällä silloisen presidentti Khondaker Ahmedin ohjeiden mukaisesti.
Sheikh Mujibur Rahman
Sheikh Mujibur Rahmania pidetään Bangladeshin perustajajoh- tajana ja mies, joka palveli sekä presidenttinä että pääministerinä. Hän toimi pääministerinä 12. tammikuuta 1972, tammikuun 24. päivänä 1974, jolloin häntä kutsuttiin nimellä "Bangabandhu", joka tarkoittaa Bengalin ystävää. Rahman toimi myös Awamin liigan johtajana ja oli akkreditoitu yhdeksi vapautusliikkeen keskeisistä henkilöistä. Hänen hallituskautensa aikana pääministeri valitsi perustuslaissa lakeja, joissa julistettiin sosialismi ja maallinen demokratia. Hänen hallituksensa kohtaavat useita haasteita, kuten työttömyys, korruptio, nälänhätä ja köyhyys. Hallitusta syytettiin myös ihmisoikeusloukkauksista turvallisuusjoukkojen kautta. Hänen asettamansa yhden osapuolen sääntö ja poliittinen sensuuria suistivat Bangladeshin kehitystä. Hänet murhattiin 15. elokuuta 1975 armeijan virkailijoiden toimesta, kun hän toimi presidenttinä.
Muhammad Mansur Ali
Muhammad Mansur Ali oli hänen edeltäjänsä, Majibur Rahmanin, läheinen luottamusmies, joka nimitti hänet Bangladeshin pääministerin tehtävään 25. tammikuuta 1975. Mansur oli avainasemassa Majibur Rahmanin johtamassa kuuden pisteen liikkeessä. Hän toimi valtiovarainministerinä hallituksessa, joka perustettiin Bangladeshin vapauttamisen jälkeen vuonna 1971. Pääministerinä hän auttoi poliittista ystävää ja sitten presidentti Mujibia, Awamin liittoa, joka oli ainoa laillistettu poliittinen puolue. Hänet murhattiin perheensä kanssa 15. elokuuta 1975.
Jobin kehitys
Pääministeri on poistettu kolme kertaa Bangladeshin historiassa. Nämä ajanjaksot olivat vuosina 1975–1978, vuodesta 1982 vuoteen 1984 ja vuosina 1990–1991. Nykyinen pääministeri Sheikh Hasina nimitettiin toimistoon vuonna 2009. Hän on tytär Sheikh Mujibur Rahman, joka oli toinen pääministeri Bangladeshin ministeri.
| Tilata | Bangladeshin pääministerit (tai vastaavat pääneuvonantajat) | Termi (t) toimistossa |
|---|---|---|
| 1 | Tajuddin Ahmad | 1971-1972 |
| 2 | Sheikh Mujibur Rahman | 1972-1975 |
| 3 | Muhammad Mansur Ali | 1975 |
| vapaa | 1975-1978 | |
| 4 | Mashiur Rahman | 1978-1979 |
| 5 | Shah Azizur Rahman | 1979-1982 |
| vapaa | 1982-1984 | |
| 6 | Ataur Rahman Khan | 1984-1986 |
| 7 | Mizanur Rahman Chowdhury | 1986-1988 |
| 8 | Moudud Ahmed | 1988-1989 |
| 9 | Kazi Zafar Ahmed | 1989-1990 |
| vapaa | 1990-1991 | |
| 10 | Khaleda Zia | 1991-1996; 2001-2006 |
| 11 | Muhammad Habibur Rahman | 1996 |
| 12 | Sheikh Hasina | 1996-2001 |
| 13 | Latifur Rahman | 2001 |
| 14 | Iajuddin Ahmed | 2006-2007 |
| 15 | Fazlul Haque | 2007 |
| 16 | Fakhruddin Ahmed | 2007-2009 |
| 17 | Sheikh Hasina | 2009-Present |
