2012 Hyökkäys amerikkalaisille Benghazissa, Libyassa - mitä tapahtui?
Yhdysvaltojen syyskuuhun 11. päivänä tapahtuneen terrori-iskun 11. vuosipäivänä Ansar al-Sharia-islamistiset militantit hyökkäsivät Yhdysvaltain hallituksen henkilöstöön Libyassa Benghazissa. Hyökkäys tapahtui 11. syyskuuta 2012 ja johti neljän amerikkalaisen kuolemaan, mukaan lukien silloinen Yhdysvaltain suurlähettiläs Libyaan, J. Christopher Stevens. Hyökkäyksen jälkiseuraukselle oli ominaista ristiriita, joka jatkuu tähän mennessä. Vuoden 2012 hyökkäyksiä amerikkalaisia vastaan Libaniassa, Libaniassa, käsitellään jäljempänä.
5. Taustaa Yhdysvaltojen osallistumisesta, sisällissodasta ja kasvavasta jännitteestä -
Vuosi 2011 oli Libyan vallankumouksen vuosi, kun sota puhkesi Muammar Gaddafin tukemien joukkojen ja hänen hallitukselleen vastustavien joukkojen välillä. Kansalaissota tuli muiden vastaavien kansannousujen jälkeen Pohjois-Afrikan arabivaltioissa, kuten Egyptissä ja Tunisiassa. Sotaa edelsi tappavia protesteja Benghazissa, joka sitten vauhditti täysipainoista sisällissotaa. 26. helmikuuta 2011 Yhdistyneet kansakunnat äänestivät eversti Gaddafin rangaistuksesta, ja Yhdysvaltain presidentti Obama ilmoitti, että Gaddafi toimi virassa kyseenalaisessa legitiimiydessä. Presidentti Obama ottaisi myöhemmin asiat eteenpäin maaliskuun 3. päivänä 2011 puolustusministeriön ja valtion osaston johdolla tarkastelemaan toimia, joilla pyritään tukemaan Libyan oppositiota. Tätä direktiiviä seurasi valtiosihteeri Hillary Clintonin todistus edustajainhuoneessa, joka hyväksyi Libyan opposition. Sittemmin Yhdysvaltain diplomaatti J. Christopher Stevens nimitettiin vastaamaan Libyan oppositioon. Seuraavien useiden kuukausien aikana Yhdysvallat ja useat Euroopan maat aloittivat sarjan Gaddafin joukkoja varten suunnattuja ilma-aluksia. 15. heinäkuuta 2011 Yhdysvallat tunnusti virallisesti Libyan kansallisen siirtymävaiheen neuvoston ja Gaddafin lopulta tappoi kapinalliset 20. lokakuuta 2011.
Kansalaissota päättyi virallisesti 23. lokakuuta 2011, jonka jälkeen Libya hallitsi lyhyesti siirtymävaiheen kansallista neuvostoa ennen vaalien järjestämistä 7. heinäkuuta 2012 uuden hallituksen asettamiseksi valtaan. Konfliktit Libyan sodan jälkeen syntyivät useiden ryhmien kanssa, jotka halusivat valvoa Libyaa. Väliaikainen hallitus, joka perustettiin Itä-Libyaan, vastusti eräitä itsenäisiä miliisiryhmiä, jotka kieltäytyivät aseista. Gaddafin kapinointi syntyi myös tappetuista everstistä uskollisista ryhmistä.4. Ansar al-Sharia -
Ansar al-Sharia ( islamilaisen lain tukijat ) on jihadistiryhmä, joka tukee Sharia-lain täytäntöönpanoa koko Libyassa. Vuonna 2011 perustettu ryhmä koostuu Ansar al-Sharia Dernasta ja Ansar al-Sharia -brigadista Benghazissa. Ryhmä perustettiin Libyan vallankumouksen jälkeen poistamaan USA: n ja länsimaisen vaikutuksen maassa. Ansar al-Sharia on keskittynyt pääasiassa benghazeihin ja muodostaa tuntemattoman määrän entisiä miliisit kapinallisia. Ryhmä työntyi kansainväliseen valokeilaan sen väitetyn roolin jälkeen Benghazin amerikkalaisissa hyökkäyksissä. Sekä Libyasta että ulkomailta tulleiden vastakkainasettelujen jälkeen ryhmä on yrittänyt uudistaa tuotemerkkejä, mukaan lukien väkivallan tuomitseminen. Ansar al-Sharia -ryhmä on ollut viime vuosina mukana sosiaalipalveluissa ja hyväntekeväisyystyössä, vaikka ulkomainen ja paikallinen tiedustelu viittaavat siihen, että se on mukana muiden ääriryhmien, kuten Al-Qaidan, kanssa.
3. Hyökkäykset -
Syyskuun 11. päivänä 2012 USA: ssa kuvattu video pilkkasivat muslimeja lukuisissa islamilaisissa valtioissa, erityisesti Egyptissä. Joukko Egyptin mielenosoittajia Kairossa oli rikkonut Yhdysvaltain suurlähetystön seinää ja repäisi amerikkalaisen lipun. Samana iltana joukko mielenosoittajia hyökkäsi Yhdysvaltojen diplomaattisen liiton Libyaan jälkeen ylivoimaisesti Libyan ja Amerikan joukkojen turvallisuuden takaamiseksi. Yhdysvaltain suurlähettiläs J. Christopher Stevens ja tietohallintojohtaja Sean Smith vetäytyivät toiseen rakennukseen, jonka tunkeilijat asettivat tuleen. Kaksi kuoli savun hengittämisen vuoksi. Toinen hyökkäys läheisessä CIA-liitteen rakennuksessa johti Glen Dohertyn ja Tyrone Woodsin kuolemaan raskaan tulipalon vaihdon jälkeen.
2. Tulokset ja jälkivaikutukset -
Hyökkäyksen jälkeen Yhdysvaltain puolustusministeri Leon Panetta totesi, että hallituksella ei ollut ennakkotietoa hyökkäyksestä ja että Libyaan sijoitettu sotilashenkilöstö oli ollut liian kaukana paikasta auttamaan amerikkalaisia, jotka hyökkäsivät. Suurin osa hyökkäyksen vaikutuksista tuntui USA: n poliittisessa maisemassa. Tasavaltalaiset vaativat presidentti Obaman hallinnosta tietoja hyökkäyksestä ja huomauttivat toisistaan poikkeamat annetuista tiedoista.
Tuhoisa hyökkäys sytytti miliisien vastaisia mielenosoituksia Libyassa vastakohtana eversti Gaddafin poistamiseksi muodostuneiden miliisien jatkuvalle toiminnalle. Mielenosoittajat kiinnittivät erityistä huomiota Ansar al-Shariaan, hyökkäsivät ryhmän tiloihin ja antoivat kansallisen armeijan löytämät aseet. Mielenosoituksia seurasi Libyan hallituksen ultimaatti miliisille, joko joko luovuttamaan hallitukselle tai hajottamaan. Turvallisuus lisääntyi myöhemmin Yhdysvaltain suurlähetystöissä ympäri maailmaa, ja Yhdysvaltain meren FAST-tiimi, jossa oli 50 jäsentä, lähetettiin Libyaan turvallisuuden ja vakauden edistämiseksi.
1. Julkinen pahoinpitely, tutkimukset, kuulemiset ja jatkuvat kiistat -
Hyökkäys saavutettiin hyvin paikallisesti ja kansainvälisesti. Yhdysvaltain suurlähettiläs Yhdistyneissä Kansakunnissa Susan Rice esiintyi hyökkäyksen jälkeen useissa keskusteluohjelmissa ja perusteli arviointejaan CIA: n raporttiin, että hyökkäys oli tukenut Muhammedin vastaisesta videosta, joka oli myös herättänyt protesteja Kairossa. Kongressin republikaanit esittivät kuitenkin joukon hyökkäyksiä koskevia kysymyksiä. Nämä kysymykset johtivat viiteen talokomiteaan, FBI: hen, kahteen senaatin valiokuntaan ja valtion ministeriöön, joka tutki asiaa. Tutkimusten aikana kutsuttiin joukko tiedustelupalvelun virkamiehiä, valtiosihteeriä, puolustussihteeriä ja Libyan diplomaattikonttorin virkamiehiä.
Valtiosihteeri julisti Ansar al-Sharia-miliisin terroristiryhmäksi, ja Yhdysvallat esitti sinetöityjä syytteitä sen perustajaa Ahmed Abu Khattalahia vastaan liittymisestään hyökkäykseen. Myöhemmät tutkimukset osoittivat, että Yhdysvaltain diplomaattiyhdistelmän turvallisuus ei riitä republikaanien kritiikkiin. Senaatin valiokunnan raportit paljastivat systemaattisia epäonnistumisia osastolla ja totesivat, että hyökkäys olisi estetty. House republikaanit julkaisivat 800-sivuisen raportin, joka osoitti, että turvallisuus on lakannut, kun taas Libyan epävarmuus ja riittämättömät resurssit olivat vaikuttavia tekijöitä Bengasin hyökkäykseen johtaneina kuukausina. Hyökkäys säilyy kuitenkin kiisteltyinä, sillä kongressin republikaanit käyttävät hyökkäystä yhtenä suurimmista kritiikkinsä Obaman hallinnosta. Elokuun 8. päivänä 2016 kaksi Benghazin hyökkäyksen uhrien vanhempaa jätti oikeusjutun silloiselle valtiosihteerille, Hillary Clintonille, syyllistyneen laittomaan kuolemaan ja emotionaalisen ahdistuksen tahalliseen esiintymiseen muun muassa.
