Yhdistyneet Kansakunnat - kansainväliset järjestöt historiassa

perustamisen

Ennen Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) perustamista vuonna 1919 perustettu kansakunta vastasi kansainvälisen yhteistyön ja rauhan edistämisestä. Kuitenkin sen merkitys heikkeni 1930-luvulla, jolloin akselivaltuudet saivat vaikutusvaltaa, joka käynnisti toisen maailmansodan. Vuonna 1942 allekirjoitettiin "Yhdistyneiden Kansakuntien julistus", jolla julistettiin muodollisesti liittolaisten yhteistyö toisen maailmansodan aikana. Myös Yhdistyneiden Kansakuntien käsite perustettiin tänä aikana Britannian pääministeri Winston Churchill ja Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt. Ensimmäinen virallinen yritys YK: n perustamiseksi alkoi YK: n peruskirjan laatimisesta YK: n kansainvälistä järjestöä käsittelevässä konferenssissa, joka pidettiin San Franciscossa Kaliforniassa huhtikuussa 1945. Yleissopimuksen puheenjohtajana toimi Roosevelt, Churchill ja Neuvostoliiton pääministeri Joseph Stalin, johon osallistui 50 valtion hallitusten edustajia sekä useita kansalaisjärjestöjä. Kahden kuukauden kuluttua kaikki osallistuvat maat allekirjoittivat lopullisen peruskirjan, lukuun ottamatta Puolaa, joka ei voinut lähettää edustajaa konferenssiin tuolloin, ja allekirjoitti sen sijaan peruskirjan 15. lokakuuta 1945. Lopuksi ratifioinnin jälkeen YK perustettiin virallisesti 24. lokakuuta 1945. Tämän kansainvälisen järjestön perustamisen tavoitteena oli suojella maailman tulevia sukupolvia sodan vahingollisilta vaikutuksilta ja vahvistaa sen uskottavuus. ihmisoikeuksia ihmisoikeuksiin. Sillä pyrittiin myös luomaan kaikille yhtäläiset oikeudet ja edistämään oikeudenmukaisuutta, vapautta ja sosiaalista kehitystä maailman kansalle.

Jäsenyys

YK: n, hallitustenvälisen järjestön, nykyinen vahvuus on 193 jäsenvaltiota. YK: n peruskirjan allekirjoittamiseen ja ratifiointiin osallistuneita maita kutsutaan YK: n alkuperäisiksi tai perustajiksi. YK: n turvallisuusneuvostossa on viisi pysyvää jäsentä eli Manner-Kiina, Venäjä, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat. Kaikki nämä jäsenet ovat oikeutettuja vetoamaan YK: n päätöslauselmiin, ja niitä kutsutaan siten "suuriksi 5", "P5" tai "pysyviksi viideksi". Muut maat liittyivät YK: hun myöhempinä vuosina, ja seurasivat tiettyjä pöytäkirjoja liittyäkseen tämän arvostetun maailmanjärjestön jäseniksi. YK: n jäsenyyshakemusprosessiin kuuluu yleensä maan hakemus jäsenyydestä ja vakuutus siitä, että se on valmis hyväksymään kaikki YK: n peruskirjassa esitetyt velvoitteet. Tämän jälkeen YK: n turvallisuusneuvosto tekee päätöksensä ja tekee päätöslauselman, jossa kutsutaan YK: n yleiskokous hyväksymään maa. YK: n yleiskokouksen jäsenet tekevät sitten oman päätöslauselmansa, jossa uusi maa otetaan YK: n jäseneksi tai ei.

Rakenne

Kuusi pääelintä määrittävät YK: n rakenteen. Nimittäin nämä ovat yleiskokous, turvallisuusneuvosto, talous- ja sosiaalineuvosto, YK: n sihteeristö, kansainvälinen tuomioistuin ja rikostuomioistuin. Yleiskokous on ainoa YK: n elin, jota edustavat kaikki 193 jäsenvaltiota, ja se on mukana YK: n päätöksentekotoiminnoissa. Yleiskokouksen jäsenten kahden kolmasosan enemmistöpäätöksestä on tehtävä merkittäviä päätöksiä asioista, kuten rauhasta ja turvallisuudesta, talousarvioista, uusien jäsenten ottamisesta ja muista YK: n politiikoista, kun taas muut vähemmän merkittävät aiheet edellyttävät yksinkertaisen suurin osa. YK: n turvallisuusneuvosto suorittaa keskeisen YK: n tehtävän kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisen varmistamiseksi. Siinä viisi pysyvää ja 10 muuta kuin pysyvää jäsentä, joista kullakin on yksi ääni, tekevät päätöksiä maailman rauhan- ja turvallisuusasioista, ja kaikki muut YK: n jäsenet ovat velvollisia hyväksymään neuvoston toteuttamat toimet. Turvallisuusneuvostolla on myös oikeus sallia voiman käyttö maailmanlaajuisen rauhan ja turvallisuuden uhkien ratkaisemiseksi. YK: n kehitystavoitetta hallinnoi talous- ja sosiaalineuvosto, joka käsittelee maailman kansoja koskeviin sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristökysymyksiin liittyvien politiikkojen ja toimien luomista, toteuttamista ja toteuttamista. Siinä on 54 jäsentä, jotka yleiskokous valitsee, ja jäsenet palvelevat päällekkäisiä kolmivuotisia ehtoja.

YK: n sihteeristö on YK: n toiminnallinen ydin. Sitä johtaa pääsihteeri, jota avustaa tuhansia YK: n henkilöstön jäseniä, ja toteuttaa YK: n päivittäistä toimintaa sen tärkeimpien elinten ohjaamana. Kansainvälinen tuomioistuin on YK: n oikeuslaitos, jonka pääkonttori sijaitsee Haagissa, Alankomaissa. Kun YK: n valtuutetut elimet viittaavat, se osallistuu kansainvälisten oikeudellisten riitojen ratkaisemiseen ja antamaan neuvoa-antavia lausuntoja YK: n jäsenvaltioille. Trusteeship Council on YK: ssa hyvin erikoistunut elin, jonka tehtävänä oli aluksi valvoa YK: n 11 luottamusaluetta ja seurata niiden edistymistä kohti itsehallintoa ja itsenäisyyttä. Kaikki 11 luottamusaluetta olivat saavuttaneet vapaudensa vuoteen 1994 mennessä ja siten 1. marraskuuta 1994, että neuvoston toiminta ja valtuudet kokoontua kerran vuodessa keskeytettiin.

tavoitteet

YK: n ensisijaisena tavoitteena on säilyttää kansainvälinen rauha ja turvallisuus. Se saavuttaa tämän tavoitteen toteuttamalla toimenpiteitä kansainvälisten konfliktien estämiseksi, auttamalla konfliktin osapuolia ratkaisemaan asiaan rauhanomaisesti, ylläpitämään rauhanturvayksikköä ja lähettämällä rauhanturvajoukkoja häiriötiloihin, jotta voidaan luoda edellytykset riitojen ja häiriöiden lopettamiseksi ja rauhan palauttamiseksi. YK: n toinen tärkeä tavoite on puolustaa kansainvälistä oikeutta ja varmistaa, että kansainväliset sopimukset ja muut lait ovat kunnioitettuja ja niitä noudatetaan tiukasti. Maailman rauhan, lain ja järjestyksen ylläpitämisen lisäksi YK: lla on myös humanitaarinen tehtävä ja pyritään merkittävästi suojelemaan ja edistämään ihmisoikeuksia ja kannustamaan kestävää kehitystä. Humanitaarisen avun antaminen niille, jotka tarvitsevat apua, erityisesti luonnonkatastrofien tai ihmisen aiheuttamien katastrofien aikana, on myös YK: n keskeisiä tavoitteita. YK: lla on useita erikoistuneita ohjelmia ja varoja (UNDP, UNICEF, UN Women, UN-Habitat jne.), Erikoistuneita virastoja (Maailmanpankki, WHO, FAO, UNESCO, ILO jne.) Sekä muita yhteisöjä ja järjestöjä (UNAID, WTO). jne.), jotka toimivat yhdessä YK: n tavoitteiden saavuttamiseksi.

Nykyinen valtio

YK: lla on tällä hetkellä yksi maailman tärkeimmistä kansainvälisistä järjestöistä, joka on suurelta osin vastuussa kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä ja humanitaarisen avun toimittamisesta katastrofien aikana. Toisen maailmansodan tuhoutumisen jälkeen syntynyt YK on onnistunut vähentämään ja ratkaisemaan konflikteja. Tuloksena on ollut ilmeistä vähemmän ihmisiä, jotka kuolevat konfliktissa 21. vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä kuin millä tahansa vuosisadalla. YK on myös auttanut vähentämään suurta nälänhätää, ja vähemmän ihmisiä kuolee myös elintarvikekriisien seurauksena. FAO, Maailman elintarvikeohjelma ja muut YK: n rahastot ja ohjelmat ovat auttaneet vähentämään aliravitsemuksen esiintyvyyttä maailmanlaajuisesti. YK on myös onnistunut suojelemaan kriittisiä elinympäristöjä, joilla on suuri biologinen monimuotoisuus, kuten Galapagossaaret, näiden politiikkojen, ohjelmien ja ympäristöjen säästämiseen tarkoitettujen varojen avulla. Useat Nobelin rauhanpalkinnot ovat myös voittaneet yksilöitä ja virastoja, jotka ovat suoraan yhteydessä YK: hun. Vaikka YK: ta on kritisoitu aikaisemmin ja nykyään joistakin päätöksistään ja toimintaperiaatteistaan, joista monet eivät ole niin myönteisiä tuloksia, tämän organisaation saavutukset äärimmäisen köyhyyden lievittämisessä sekä elintarvike-, terveys- ja ympäristökriisit maailmanlaajuisesti ja sen eteneminen ei voida kieltää. Näin ollen tämä organisaatio pyrkii edelleen hyötymään niille sukupolville, joilla on kehitys- ja rauhanturvatoiminta.