Vienteistä eniten riippuvaiset taloudet arabimaailmaan

Arabimaailman talous

Arabimaailma käsittää alueen, joka ulottuu Atlantin valtamereltä Arabianmerelle ja Välimereltä Intian valtamerelle. Alueella on pitkä kauppakausi, joka juontaa juurensa Silk Roadiin ja aikaisempaan maustekauppaan. Nykyään monissa maissa on runsaasti öljyvarantoja ja toiset nostavat karjan tai rakentavat koneita. Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, mitkä maailman taloudet ovat eniten riippuvaisia viennistä arabimaailmaan.

Vienti riippuu arabimaailmaan

Suurin osa maista, joiden taloudet tukeutuvat vientiin arabimaailmaan, ovat itse asiassa osa kyseistä aluetta. Jotkut arabimaat ovat kuitenkin paljon riippuvaisempia kuin toiset. Syyria vie 96, 9 prosenttia kokonaismyynnistään muille arabimaissa. Maatalous ja öljy ovat tässä kaksi suurinta teollisuutta ja vaikuttavat voimakkaasti vientiin. Raakaöljy, raaka puuvilla, hedelmät ja jyvät muodostavat suurimman osan viennistä. Noin kolmasosa viennistä menee Irakiin. Näillä kahdella maalla on pitkät siteet ja konfliktit. 70-luvun lopulta lähtien nämä kaksi maata ovat halunneet yhdistää rajat.

Djibouti luottaa myös arabimaailman kauppaan ja vie siellä 93, 2% kokonaismyynnistä. Vienti koostuu pääasiassa kahvista ja puuhiilestä. Sen tärkeimmät puuhiilen vientikumppanit ovat Kuwait, Qatar ja Libanon.

Somalia on seuraavassa luettelossa, ja yksi piste oli Djiboutin tärkein kauppakumppani. Noin 86, 1% tämän maan viennistä jää arabimaailmaan. Somalia on suurin lammas-, vuohi- ja nautakarjan tuottaja, ja suurin osa näistä eläimistä menee Omaniin. 1970-luvulta lähtien Somalialla ja Omanilla on ollut myönteinen suhde. Heillä on kahdenväliset kauppaa, tiedotusvälineitä ja investointeja koskevat sopimukset ja pyritään lisäämään tuontia ja vientiä näiden kahden välillä.

Hieman yli puolet, 53, 9% Sudanista lähtevästä viennistä jää arabimaailmaan. Tärkein vienti tästä on raakaöljy, mutta se menee Aasian maihin. Tuotteet, kuten öljykasvit, kulkevat Libanoniin ja Jordaniaan, raakapuuvillaa ja puhdistettua kuparia Egyptiin, ja lampaita ja vuohia liha Jordaniaan, Qatariin ja Bahrainiin. Tämä on mielenkiintoinen viennin koostumus, koska se osoittaa, että Sudanilla ei ole vain yhtä periaatekumppania alueella.

Sudanin jälkeen ja viimeinen luettelossa oleva maa, jonka yli puolet, 52, 4 prosenttia, menee arabimaailmaan, on Libanon. Tämä kansakunta on varsin vaihtelevassa luettelossa viennistä eikä näytä luottavan vain yhteen tuotteeseen. Sudanin korut menee lähinnä Arabiemiirikunniin, Jordaniaan, Kuwaitiin ja Saudi-Arabiaan, Sudanin jalostetut hedelmät ja pähkinät toimitetaan suurina määrinä Irakiin, Saudi-Arabiaan, Qatariin ja Kuwaitiin, ja maan sähköntuotantolaitteet päättyvät useimmiten Saudi-Arabiassa, Irakissa, Qatarissa tai Syyriassa. Saudi-Arabia on suhteellisen tärkeä toimija Libanonin viennissä, mutta niiden ulkosuhteet eivät ole aina olleet yhteistyössä. Libanon luottaa Saudi-Arabian ulkoiseen apuun, mutta äskettäin kahdella valtiolla on ollut Hezbollahin toimintaa koskevia erimielisyyksiä, mikä on johtanut tuen supistumiseen.

Jäljelle jääneet maat lähettävät alle puolet viennistään arabimaailmaan. Näitä paikkoja ovat: Jordania (48, 7%), Egypti (35, 3%), Pohjois-Korea (32, 9%), Algeria (30, 4%) ja Turkki (21, 9%).

Epävakaus arabimaailmassa

Arabimaat ovat kärsineet sisäisestä konfliktista satoja vuosia. Näiden maiden talouksia pidetään kehittyvinä, ja vaikka ne ovat kasvaneet viime vuosina, kasvua ei taata. Kaikki maat, jotka tukeutuvat yksinomaan tähän alueeseen suuntautuvaan vientiin, voivat menettää tämän kaupan tulevien mullistusten vuoksi.