Useimmat moderneissa maailmanhistorian vaaleissa ja korruptoituneissa vaaleissa
Monet vaalit eri puolilta maailmaa ovat olleet leimautuneita ja petoksia. Äänestyskierros on prosessi, joka häiritsee vaaleja joko voittaakseen ehdokkaaksi tai vastustajan menettämiseksi. Takila merkitsee, että halutun ehdokkaan äänimäärä kasvaa tai vastustajan äänet vähenevät. Maissa on erilaiset vaaliprosessia koskevat säännöt ja rikkominen tai tällaisten lakien rikkominen ovat yleensä takomista tai vaalipetoksia. Niistä natsien Saksasta 21. vuosisadaan Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan nämä ovat joitakin 90 vuoden korruptoituneimpia vaaleja.
10. Palontorjunta- ja hyväksymisasiakirja, Saksa, 1933
Adolf Hitler vakuutti Saksan presidentti Paul von Hindenburgille, että parlamentti on lakkautettava ensimmäisenä päivänä Saksan liittokanslerina. Rakennetta muutettiin, jotta Hitlerille ja hänen kabinetilleen annettaisiin valtuudet säätää lakeja ilman Reichstagia. Myös valtuuttaminen antoi Hitlerille täysivaltaiset valtuudet ja lakkautti useimmat kansalaisvapaudet. Reichstag otti käyttöön säädöksen, jossa muut kuin natsi-jäsenet uhkasivat äänestää tekoa vastaan heidän toiveitaan vastaan. Vain jotkut sosiaalidemokraatit äänestivät säädöstä vastaan, koska heidät pidettiin poissa.
9. Romanian yleiset vaalit vuonna 1946
Romanian yleiset vaalit 1946 pidettiin 19. marraskuuta, ja virallisella tuloksella voitettiin Romanian kommunistinen puolue (PCR) ja sen liittolaiset BPD: ssä. BPD voitti myös suurimman osan paikoista parlamentissa (348). Poliittiset kommentoijat syyttivät kuitenkin BPD: tä voittamasta pelottelutaktiikalla ja vaalien väärinkäytöksillä. Monet tutkijat väittivät, että puolue voitti 48 prosentilla ja ei 80 prosentilla, kuten väitti, eikä se täyttänyt vaatimusta hallituksen muodostamisesta. Vuoden 1946 vaaleja verrattiin muihin virheellisiin vaaleihin, jotka järjestettiin toisen maailmansodan päättyessä maissa, jotka muodostivat itäblokin. Britannian hallitus kieltäytyi myös tunnustamasta tuloksia.
8. Filippiinien yleiset vaalit, Ferdinand Marcos, 1965-1986
Ferdinand Marcos oli filippiiniläinen poliitikko, joka hallitsi maata vuodesta 1965 vuoteen 1986. Hän hallitsi diktaattorina hallituksestaan, jolle oli ominaista korruptio ja julmuus. Hän asetti maan sotilaskäyttöön vuonna 1972, vainoi tiedotusvälineitä ja käytti väkivaltaa oppositiota vastaan. Vuonna 1965 Marcos voitti vaalit tulla Filippiinien 10. presidentiksi. Vuonna 1969 hän voitti jälleen vaalit, jotka merkitsivät hänen diktatuurinsa alkua. Vuonna 1978 ensimmäiset viralliset vaalit pidettiin vuodesta 1969 lähtien. Lakas ng Bayan ei kuitenkaan voittanut mitään paikkaa julkisesta tuesta ja ilmeisestä voitosta huolimatta. Oppositio boikotoi sitten 1981 presidentinvaalit, jotka Marcos voitti yli 16 miljoonalla äänimarginaalilla. Vuonna 1986 pidetyissä vaaleissa maa yhdisti takana Corazon Aquinon, joka johti yhdysvaltalaisen demokraattisen järjestön johtoa. Vaalilautakunta julisti voittajan Marcosiksi, vaikka Aquino voitti yli 700 000 äänellä. Aquino, hänen kannattajansa, ja kansainväliset tarkkailijat hylkäsivät tuloksen, joka johti vallankumoukseen, joka pakotti Marcosin maanpaossa vuonna 1986.
7. Yhdistyneen kuningaskunnan yleiset vaalit, Birmingham ja Hackney, 2001 ja 2005
Ison-Britannian yleiset vaalit pidettiin 7. kesäkuuta 2001 yhteisen talon jäsenten valitsemiseksi. Työväenpuolue valittiin uudelleen, kun maanvyörymätulos kärsi vain viiden istuimen nettotappiosta. Vaalit olivat pohjimmiltaan kaksoiskappale vuoden 1997 vaaleille, kun työväenpuolue menetti vain kuusi paikkaa. Puolue oli suosittu vahvan talouden ja työttömyyden laskun vuoksi. Vaaleihin liittyi alhainen äänestysaktiivisuus ensimmäistä kertaa alle 60 prosentin. Sharron Storerin vaalien aikana yksi Birminghamin asukkaista arvosteli pääministeri Tony Blairia tiedotusvälineiden edessä kansallisten terveyspalvelujen olosuhteista. Tapahtuma, joka tapahtui 16. toukokuuta 2001 Blairin vierailun aikana Queen Elizabethin sairaalassa Birminghamissa, oli laajalti televisoitu, koska Sharronin kumppanille sairaalassa ei löytynyt lisävuodetta.
6. Kunnalliset ja EU: n vaalit, Birmingham, UK, 2004
Kunnalliset ja EU: n vaalit pidettiin 15. heinäkuuta 2004. Vaalit valittiin Terry Davisin erottua sen jälkeen, kun hänet oli nimitetty Euroopan neuvoston pääsihteeriksi. Työväenpuolue hallitsi aluetta, eikä ollut yllätys, kun Liam Byrne, joka kiisti työväenpuolueen, voitti paikan. Kuitenkin paikka muuttui syrjäytyneeksi, koska sen voitti huomattavasti vähentynyt enemmistö. Sekä työväen että liberaalidemokraatit kiistivät kiihkeästi vaalit, joissa molemmat syyttivät toisiaan likaisesta politiikasta ja temppuja.
5. Serbian yleiset vaalit vuosina 1996 ja 2000
Serbian yleiset vaalit pidettiin 3. ja 16. marraskuuta 1996. Vaalit kyseenalaistivat sekä Serbiassa että Montenegrossa Serbian sosialistisen puolueen koalitio ja sen kumppanit, jotka nousivat suurimmaksi osaksi liittovaltion parlamenttia. Oppositio järjesti useita protesteja koko maakunnassa presidentti Slobodan Milosevicin pyytämien vaalipetosten vuoksi. Vuoden 2000 vaalit pidettiin 24. syyskuuta 2000, ja se oli maan ensimmäiset vapaat vaalit vuodesta 1992 lähtien. Alustavat tulokset osoittivat, että demokraattinen oppositioehdokas Vojislav Kostunica johti vakiintunutta Slobodan Milosevicia, mutta oli vajaa 50, 01 prosenttia, jotta vältytään vaaleissa. Vojislav vaati kuitenkin, että hän ei ollut pelkästään alkuun vaan myös ylittänyt kynnyksen. Spontaani väkivalta puhkesi Vojislavin tukemana pakottaen Milosevicin eroamaan 7. lokakuuta 2000 ja myönsi tappion. Äänet tarkistettiin myöhemmin todistamalla, että Vojislav väittää olevansa totta.
4. Ugandan yleinen vaali 2006
Ugandan ensimmäiset monipuolueelliset vaalit pidettiin 23. helmikuuta 2006. Nykyinen presidentti Yoweri Museveni valitsi uudelleen kansallisen vastarintaliikkeen (NRM) päävastustajansa, Kizza Besigyen, joka käynnisti demokraattisen muutoksen foorumin ( FDC). Neljä kuukautta vaaleihin Besigye pidätettiin syytöksellä petoksesta. Pidätys johti väkivaltaan ja mellakkaan kaikkialla Ugandassa. Museveni voitti vaalit 59%: lla äänistä, kun taas Besigye sai 37%. NRM, Museveni-puolue, voitti myös suurimman osan paikoista parlamenttivaaleissa. Besigyen johtama oppositio protestoi Kampalan tuloksia, kun korkein oikeus hylkäsi pyynnön hylätä mielipidekysely huolimatta enemmistön vaalipiiristä. Vaaleille oli ominaista ristiriidat sen hallituksen kanssa, jota oppositiojohtajien pelottelussa syytetään heidän tukijoidensa mukaan lukien pidätykset ja pidätykset.
3. Kenian yleinen vaali 2007
Kenian yleiset vaalit pidettiin 27. joulukuuta 2007 presidentin, parlamentin jäsenten ja paikallisneuvoston valitsemiseksi. Presidentinvaalit olivat kilpailu Kibakin ja oppositiojohtajan Raila Odingan välillä. Vaalit leimasivat etnistä vihamielisyyttä Kibakin kanssa johtavan Kikuyun johdosta, kun taas Raila loi laajemman pohjan tuomalla yhteen viisi suurta heimoa. Huolimatta mielipidemittauksista, jotka osoittivat, että Railalla oli merkittävä tuki koko maassa, Kibaki julistettiin voittajaksi 46%: lla äänistä, kun Raila hankki 44%. Odingan puolue voitti kuitenkin suurimman osan paikoista kansallisessa kokouksessa. Odinga ja hänen kannattajansa kiistivät tulokset, koska Odinga oli saanut enemmistön äänistä kuudessa kahdeksasta maakunnasta. Myös osa Kibakin tukialusta oli tallentanut yli 100% äänestäjistä. Kibaki vannoi kiireellisesti 30.12.2007. Väkivalta puhkesi heti, kun tuloksista ilmoitettiin synnyttäen etnisiä ristiriitoja. Väkivalta jätti yli 1300 ihmistä ja 600 000 siirtyi pois. Raila ja Kibaki muodostavat myöhemmin koalitiohallituksen, jonka pääministerinä oli Odinga.
2. Romanian presidentinvaalit 2014
Romanian presidentinvaalit 2014 pidettiin kahdella kierroksella. Ensimmäisellä kierroksella, joka pidettiin 2. marraskuuta 2014, kaksi 14: stä ehdokkaasta kelpasi, koska kukaan ehdokkaista ei saanut yli 50% äänistä; Sosialidemokraattisen puolueen Victor Ponta ja kansallisen liberaalipuolueen Klaus Iohannis (PNL). Toinen kierros pidettiin 16. marraskuuta 2014, jolloin perustuslakituomioistuin vahvisti vaalitulokset ja vahvisti Klaus Iohannisin valinnan presidentiksi. Vaaleissa äänestivät ulkomaiset äänestäjät, jotka ilmaisivat tyytymättömyytensä äänestysprosessiin, ja vaati äänestyksen pidentämistä aikaisintaan 21.00. Lopputulos oli yllätys, koska Ponta oli selkeä suosikki ennen toista kierrosta. Vaaleihin liittyi myös väitteitä vaalien lahjonnasta ruoan jakamisessa yli 6, 5 miljoonalle ihmiselle kampanjoiden aikana. Victor Pontan varajäsenet syytettiin myös siitä, että Moldovan äänestäjät olivat laittomasti suostuneet äänestämään Pontan puolesta. Äänestystä leimasi myös diaspora-äänestäjät, jotka protestoivat äänestyspaikkoja vastaan Pariisissa, Lontoossa, New Yorkissa ja Madridissa.
1. Turkin yleinen vaali 2015
24. Turkin yleiset vaalit pidettiin 7. kesäkuuta 2015, ja neljä suurta poliittista puoluetta kehittyivät vaihtelevasti. Silloin hallitseva puolue, oikeus- ja kehityspuolue (AKP) menetti parlamentaarisen enemmistön, joka sai vain 40, 9 prosenttia äänistä. Muita vaaleihin osallistuneita osapuolia olivat tasavallan kansanpuolue (CHP), Nationalist Movement Party (MHP) ja kansan demokraattinen puolue (HDP). Kuitenkin kiistoja varjosivat vaalit ennen tulosten julistamista, sen aikana ja sen jälkeen. Kampanjoiden aikana Recep Tayyip Erdoğanin presidenttiä syytettiin suunnitelmista tehdä vaalipetoksia ja useita sääntöjenvastaisuuksia. Sääntöjenvastaisuuksiin sisältyi AKP: n valtion varojen käyttö, väärät äänestäjätiedot, median puolueellinen ja pelottelu. Nämä syytökset johtivat poliittiseen väkivaltaan ja vandalismin etenkin ehdokkaiden ominaisuuksiin. Korkeinta vaalilautakuntaa syytettiin myös siitä, että se painoi ylimääräisiä äänestyslehtiä, jotka luovat lisää kiistoja. Äänestysprosessissa oli lukuisia väärinkäytöksiä. Vapaaehtoisten vaalien seurantaryhmä ja muut vaalitarkkailuryhmät väittivät 3. kesäkuuta 2015, että osapuolet olivat kirjaneet ylimääräisiä ääniä, jotka johtivat poliittisesti motivoituneeseen väkivaltaan maan kautta. Vaalitulos tuotti maan ensimmäisen ripustetun kansanedustajan AKP: n keräämällä 40, 9%, CHP 25%, MHP 16, 3% ja HDP 13, 1%. Neuvottelut koalitiohallituksen muodostamiseksi hajosi useita kertoja AKP: n kanssa suosimalla varhaisia vaaleja, jotka pidettiin lopulta 1. marraskuuta 2015.
