Missä on Nigerin joki?
5. Kuvaus
Niger-joen pituus on noin 4 100 kilometriä elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO: n mukaan, mikä tekee siitä Afrikan kolmanneksi suurimman joen Niilin ja Kongon jälkeen. Länsi-Afrikassa se on pisin ja suurin joki, ja se on lempinimeltään "Boomerang-joki" sen serpentiinimuodon vuoksi. Niger, Guinea, Norsunluurannikko, Mali, Burkina Faso, Algeria, Benin, Tšad, Kamerun ja Nigeria ovat kymmenen Afrikan maata, joiden joki kulkee. Niger-joen valuma-alue kattaa 7, 5 prosenttia Afrikan mantereesta, ja sen tärkein sivujoki on Benue-joki. Niger-joen lähde on 150 kilometriä sisämaahan Atlantin valtamereltä, josta joki kulkee Saharan autiomaassa, kääntämällä terävän oikean puolen lähellä Malin Timbuktu-kaupunkia ja sitten virtaa kaakkoon Guineanlahdelle.
4. Historiallinen rooli
Ensimmäinen eurooppalainen, joka tutustui Nigeriin, oli Mungon puisto 1790-luvulla. Lander Brothers, Richard ja John olivat kuitenkin ensimmäiset eurooppalaiset, jotka seurasivat jokea aina sen deltaan asti. Malin pääkaupunki, Bamakon kaupunki, rakennettiin Niger-joen molemmille puolille. Kaupunki tuli 1800-luvulla, kun ranskalaiset kolonialistit asettuivat joelle. Bamako oli silloin vain pieni kylä, jossa oli muutamia paikallisia asukkaita, mutta se kasvoi vuosien varrella suurelta osin Nigerin joen taloudellisen merkityksen vuoksi. Kuninkaan maantieteellisen yhdistyksen mukaan jokea käytettiin kuljetukseen, kalastukseen, puutarhanhoitoon, hiekanpoistoon ja kauppareitiksi.
3. Nykyaikainen merkitys
Nykyaikana Niger-joki ylläpitää väestöä, jonka arvioidaan olevan yli 100 miljoonaa maassa, jota se virtaa. Maatalous ja kalastus ovat yleisimpiä toimeentulon ja taloudellisen toiminnan muotoja joen varrella. Wetlands Internationalin mukaan Niger-joen tulvat vuosittain pelkästään Mali tarjoaa kalaa kotitalouksien ja maatalouden käyttöön tarkoitetun veden rinnalla noin 1, 5 miljoonalle ihmiselle. Myös FAO: n arvioiden mukaan joen kastelupotentiaali on yli 2, 8 miljoonaa hehtaaria. Joissa on myös lähes 250 makeanveden kalalajia, joista 20 löytyy vain koko maailmasta, joten ne ovat maailmalle luonnonvaraisia, World Wildlife Fundin (WWF) mukaan. Miljoonat muuttolinnut riippuvat myös joen kausiluonteisesta ravinnosta ja suojasta.
2. Elinympäristö
Niger-joen virtauksissa on erilaisia elinympäristöjä. Nämä elinympäristöt ovat ihmisten ja eläinten tukemisen lisäksi monipuolisia kasviston ja eläimistön kanssa. Siellä suot, järvet ja delta-kanavat tukevat lukuisia muuttavia palearktisia ja kosteikkojen lintulajeja sekä sellaisia nisäkkäitä kuin Länsi-Afrikan manaatti (tai merikarja) ja Pygmy-virtahepo. Vesilinnut, haikarat, lusikat, mustakruunut nosturit ja ibisit ovat muita lintulajeja, jotka leviävät laajalle Niger-joen valuma-alueen ekosysteemille sekä endeettisen, kosteuttamattoman Mali-tulipalon ohella. Sisällä Niger Delta, upotettu, osittain upotettu ja marginaalinen kasvillisuus ovat siellä leveitä, samoin kuin järven kukkivat leväkukinnat. Niitä, kuten Acroceras, Amplectens, Echinochloa pyramidalis ja Erasgrostis atroviriens, löytyy Niger-joen suiston matalista tulvista. Puut, kuten Diospyros-lajit, Kigelia Africana, Acaicia nilotica ja Mimosa asperata, kasvavat myös Niger-joen varrella.
1. Uhat ja riidat
WWF: n mukaan koko Niger-joen suistossa ja sen ekosysteemeissä on öljyn ja kaasun etsinnän, metsäkadon, teollisuussaasteiden, väestönkasvun, kaupungistumisen, teollistumisen, rannikkojen eroosion, hiekan louhinnan ja veden hyasinttihyökkäysten uhkia. Myös veden virtaus on edelleen uhattuna, sillä edelleen ehdotetaan, että vesisähköä tuotetaan ja viljelyalojen kasteluun lisätään vielä lisää patoja. Tämä on selvempi Guinean ylemmässä Nigerissa, Conakressa ja Etelä-Malissa, jossa Nigerin sisäpuolelle suuntautuva vesi suuntautuu. Nämä inhimilliset toimet ovat johtaneet vedenpinnan ja ihmisten niukkuuden vähenemiseen sekä luontotyyppien elinympäristön muutoksiin. Tämä on aiheuttanut uhanalaisten monien kotitalouksien toimeentulon sekä karjan ja luonnonvaraisten eläinten elämän. WWF: n mukaan joen väestö laajenee vuosittain keskimäärin 3 prosentilla, mikä aiheuttaa valtavia paineita Niilin valuma-alueen luonnonvaroille. Vuonna 1985 nämä inhimilliset toimet vaikuttivat joen kuivumiseen jo useita viikkoja Malinvillessä Beninin tasavallassa, vaikka tämä oli todennäköisesti vain varoitus suuremmista katastrofeista, jos näitä asioita ei käsitellä Niilin ja sen ympäristössä.
