Mikä oli Maastrichtin sopimus?

Historiallinen tausta

Yli kahden vuosituhannen ajan Eurooppa on ollut eri kansallisuuksien ja etnisten ryhmien maanosa, ja monet näistä eri naapurikunnista elävät lähes pysyvässä ristiriidassa keskenään. Vaikka keskiaika toi jonkin verran kulttuurista yhdistymistä kristinuskon lipun alla, ja Euroopan sivilisaation tietoisuus muodostui, tapahtumat, kuten Pyhän Rooman imperiumin purkaminen ja paljon myöhemmin maailmansotaa, tuhosivat tehokkaasti kaikki väitteet yhtenäinen Eurooppa. Itävallan kreivi Coudenhove Kalergi perusti kuitenkin yleiseurooppalaisen liikkeen vuonna 1923 ja toi yhteen monenlaisia ​​poliittisia henkilöitä Wienin ensimmäisessä yleiseurooppalaisessa kongressissa vuonna 1926.

Allekirjoittajamaat

Euroopan yhteisö on laajentunut kuusi kertaa Pariisin sopimuksen jälkeen. Yhdistynyt kuningaskunta, Tanska ja Irlanti liittyivät vuonna 1973, ja Kreikka liittyi vuonna 1981. Sitten tuli Portugali ja Espanja, jota seurasivat Itävalta, Suomi ja Ruotsi vuonna 1995. Viides laajentuminen vuonna 2004 oli Tšekki, Viro, Unkari, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Slovenia, Malta ja Kypros. Kun Bulgaria ja Romania saapuivat vuonna 2007, he olivat liittyneet siihen, mikä on nyt yhteisön nykyinen muoto, Euroopan unioni (EU). Maastrichtin sopimuksen alkuperäiset allekirjoittajavaltiot olivat Belgia, Ranska, Saksa, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Espanja, Yhdistynyt kuningaskunta, Irlanti, Portugali, Kreikka ja Tanska.

Ehdot ja saavutukset

Maastrichtin sopimuksessa myönnetään EU: n kansalaisuus kunkin jäsenvaltion kansalaisille. Siinä määritellään myös se maantieteellinen laajuus, johon EU: n kansalaiset voivat matkustaa, työskennellä ja elää vapaasti, jotta he voivat sisällyttää mihin tahansa muuhun jäsenvaltioon ilman mitään rajoituksia ja lupia. Maastrichtin sopimuksessa yhtenäistettiin myös Euroopan unionin valtioiden rahapolitiikka ja ulkopolitiikka. Sen perustama keskuspankkijärjestelmä johti yhteisen, monikansallisen eurooppalaisen valuutan luomiseen. Euroopan unioni rakennettiin kolmen pilarin ympärille. Ensimmäinen pilari on EU: n institutionaalinen rakenne ja jokainen siihen osallistuva organisaatio. Siinä säädetään riitojen ratkaisuista, ja se on standardi kaikille kansakunnille ympäristönsuojelun, maataloustuotannon, sosialisoidun lääketieteen, koulutuksen, kuljetuksen ja valtatieinfrastruktuurin aloilla. Sopimuksen toinen pilari on yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP), Euroopan unionin virallinen ulkopolitiikka. Se liittyy esimerkiksi kauppaan, kaupallisiin kysymyksiin, turvallisuuteen ja kolmansien maiden kanssakäymiseen. Euroopan unionin kolmas pilari on poliisi- ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa (PJCCM). Siinä käsitellään lainvalvontaa ja sellaisten merkittävien rikosten, kuten terrorismin, huumeiden, aseiden ja ihmiskaupan, lapsirikosten sekä korruption ja petosten torjuntaa EU: n yrityksissä ja hallituksissa.

Haasteet ja ristiriitat

Toisen maailmansodan lopettaminen lopetti Euroopan valta-aseman maailmassa, ja eurooppalaiset tulivat toteuttamaan monia omia heikkouksiaan. Maailman kaksi uutta suurvaltaa (Yhdysvallat ja Neuvostoliitto) olivat erittäin ylivoimaisia ​​Euroopan kansojen kannalta taloudellisesti, poliittisesti ja sotilaallisesti. Yhdysvallat edisti keskitettyä eurooppalaista organisaatiota, joka voisi järjestää Marshall-suunnitelman resurssien toimittamisen (jonka tarkoituksena on palauttaa ja rakentaa sotilaallinen Eurooppa). Tätä tavoitetta kohti perustettiin Euroopan taloudellisen yhteistyön järjestö (OEEC) vuonna 1948, josta tuli ensimmäinen toimielin, joka edisti Länsi-Euroopan yhteistyötä tärkeillä monenvälisillä alueilla. Pohjois-Atlantin sopimusjärjestön (Nato) perustaminen merkitsi sitä, että nyt Euroopan maat taistelevat yhdessä yhteistä kommunistista vihollista vastaan ​​keskenään.

Taloudellinen merkitys

Vuoden 1951 Pariisin sopimuksessa perustettiin ensimmäinen Euroopan yhteisö, jota sitovat yhteiset poliittiset ja taloudelliset edut. Siihen kuului Ranska, Länsi-Saksa, Italia, Belgia, Luxemburg ja Alankomaat, jotka myös muodostivat Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY), ja mahdollistivat kaikkien näiden maiden taloudellisten resurssien yhdistämisen. Näiden maiden ulkoministerit tapasivat Messinassa Italiassa vuonna 1995 ja allekirjoittivat Rooman sopimukset. Siellä perustettiin Euroopan talousyhteisö (ETY) ja Euroopan atomienergiayhteisö (EURATOM).

Historiallinen perintö

Saksan yhdistymisen jälkeen Euroopalla oli yhtäkkiä uusi suuri taloudellinen voima, joka voisi heikentää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä. Neuvostoliiton romahtaminen myötävaikutti myös useiden uusien Itä-Euroopan valtioiden luomiseen. Kaikki kokivat tarvetta luoda Euroopan poliittinen unioni rakentamalla yhteisiä historiallisia perinteitä ja nykyisiä taloudellisia tilanteita. Tuloksena oli Euroopan unioni: ylikansallinen yhteisö, jota sitovat yhteiset poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset edut. EU aloitti Maastrichtin sopimuksen allekirjoittamisen 7. helmikuuta 1992 Limburgin hallitusten rakennuksissa Maastrichtissa, Alankomaissa.