Mikä oli Libanonin kriisi 1958?
Libanonin vuoden 1958 kriisi oli poliittinen kriisi, joka johtui maan poliittisista ja uskonnollisista levottomuuksista, mikä johti Yhdysvaltain sotilaalliseen väliintuloon. Interventio kesti kolme kuukautta niin kauan kuin presidentti Camille Chamounin toimikausi päättyi. Puheenjohtaja pyysi väliintuloa Yhdysvaltojen ja Libanonin joukkojen menestyksekkäästi miehittämällä sataman ja Beirutin kansainvälisen lentokentän väliintulon päätyttyä. Räjähdysmäisiä väitteitä oli, että presidentti halusi pysyä toimistossa odotettua pidempään muuttamalla perustuslakia.
Kriisin taustaa
Libanonia uhkasi kansanmurhat Moranite-kristittyjen ja muslimien välillä vuonna 1958. Libanonin ja Egyptin välillä oli ollut jännitystä, ja se lisääntyi edelleen, kun presidentti Camille, joka oli läntinen kristitty, ei rikkonut diplomaattisuhteita länsimaiden kanssa. Ranska ja Iso-Britannia, jotka olivat hyökänneet Egyptiin Suezin kriisin aikana. Egyptin presidentti Gamel Nasser vihastui presidentti Camillen toimesta siihen pisteeseen, että hän oli valmis tekemään kaikkensa vakavan hänen suhteensa Libanoniin. Jännitystä lisäsivät presidentti Camillen tuki Bagdadin sopimukselle, joka oli myös läntinen ja jota presidentti Nasser katsoi arabianalismin esteenä. Vastauksena tähän uhkaan Syyria ja Egypti yhdistyivät muodostamaan Yhdistyneet arabitasavallan, jossa Libanonin pääministeri Rashid Karami tuki Egyptin presidenttiä. Libanonin muslimit vaativat, että maa liittyisi UAR: iin, kun taas kristittyjen mielestä maa soveltuu länsimaisiin valtioihin. Presidentti Camillen haluttomuus luovuttaa muslimin kysyntään johti monien muslimien kapinaan väittämällä, että UAR toimitti Syyrian kautta aseita. Presidentti Camille kertoi Syyrian toiminnasta YK: n turvallisuusneuvostolle, joka lähetti ryhmän tutkimaan vaateita. Ryhmä ei kuitenkaan löytänyt merkittäviä todisteita presidentti Camillen esittämistä väitteistä. Lopullinen isku sotkeutuneelle presidentille oli Irakin verinen sotilaallinen vallankaappaus 14. heinäkuuta 1958, jossa Irakin läntinen kuningas ja pääministeri tapettiin. Presidentti Camille joutui vaatimaan amerikkalaisia toimia
Toiminta Blue Bat
Yhdysvaltain presidentti Eisenhower vastasi Camillen pyyntöön muodostamalla operaation Blue Bat osallistumaan kriisiin. Toimenpiteen tarkoituksena oli suojella hallintoa muslimien kapinasta ja Libanonin kilpailijoiden suunnitelluista uhkista. Strategiana oli ottaa vastaan Beirutin kansainvälinen lentokenttä, Beirutin satama ja kaupunkialueet. Operaatio Blue Bat sisälsi noin 14 000 miestä, jotka koostuivat 8500 Yhdysvaltain armeijan joukosta ja 5670 US Marine Corpsista. Presidentti Eisenhower lähetti Robert D Murphyn Libanoniin vakuuttamaan molemmat osapuolet pääsemään kompromissiin. Molempia osapuolia kehotettiin harkitsemaan maltillisen kristillisen kenraali Fuad Chehabin valitsemista presidentti Camillen tilalle. Vakiintunut presidentti toimi kuitenkin hänen toimikautensa loppuun 22. syyskuuta 1958, mikä merkitsi myös kriisin loppumista. Yhdysvaltain joukot lähtivät Libanonista lokakuun lopussa yhdellä onnettomuudella. Uuden presidentin asennus lopetti kriisin noin 4 000 ihmisen kuolemantapauksessa.
