Mikä on kalastusteollisuuden ympäristövaikutukset?
Mikä on kalastusteollisuus?
Kalastusala on jokin toiminta, johon kuuluu kalojen ja merenelävien pyynti, jalostus ja myynti joko virkistys- tai kaupallisiin tarkoituksiin. Maailmassa yli 500 miljoonaa ihmistä riippuu kalastusteollisuudesta selviytymiseen. Kaupallinen teollisuus on vastuussa 93, 3 miljoonan tonnin luonnonvaraisen kalan pyydystämisestä ja 48, 1 miljoonan tonnin viljellyn kalan viljelystä vuosittain. Yksittäisten kalojen määrän mukaan tämän painon arvioidaan olevan noin .97 ja 2, 7 biljoonan välillä. Koska kalastusalalla on suora osallistuminen meren elinympäristöihin, sillä on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Tässä artikkelissa tarkastellaan lähemmin sitä, miten kalastusala vaikuttaa maailmanlaajuiseen ympäristöön.
Kalastusalan ympäristövaikutukset
Kalastusala vaikuttaa moniin meren suojelukysymyksiin, kuten kalakantoihin, veden saastumiseen ja elinympäristön huononemiseen. Jotkut tutkijat ovat väittäneet, että kalastusalan kokoa on vähennettävä merkittävästi terveiden meriympäristöjen säilyttämiseksi ympäri maailmaa. Tämä ajatus on suorassa ristiriidassa niiden henkilöiden kanssa, jotka luottavat kalastukseen ensisijaisena tulolähteenä. Tutkimus on kuitenkin osoittanut, että jos kalastusala jatkuu samaan tapaan, luonnonvaraisesti pyydetyt merenelävät eivät ole olemassa vuoteen 2048 mennessä.
Kalastustekniikoiden vahingoittaminen
Kalastusala ei ainoastaan poista kestämättömän määrän lisääntyvästi kypsiä kaloja luonnollisista ympäristöistään, vaan se vahingoittaa myös suoraan näitä meren elinympäristöjä. Kalastusalan aiheuttaman hajoamisen määrä riippuu kalan ja muiden äyriäisten pyyntivälineistä.
Yksi haitallisimmista tekniikoista on pohjatroolaus, jossa kalastajat vetävät verkon merenpohjan pohjaan. Tätä käytäntöä kutsutaan myös vetämällä. Pohjatroolaus häiritsee merenpohjan pohjaa, sekoittamalla huomattavia määriä sedimenttiä ja vahingoittamalla korallilajeja Lophelia pertusa. Tämä koralli on elintärkeä osa terveitä valtameren ekosysteemejä, koska se tarjoaa suojaa useille syvänmeren asukkaille. Merenpohjan pohjalta esiin tuodut sedimentit voidaan kuljettaa virtojen läpi, ulottuen meripeninkulman alueille, jotka sijaitsevat mailin päässä. Sedimentin ylivoimaisuus synnyttää hämärät vedet, estää auringonvaloa pääsemästä vedenalaisiin kasveihin ja luo kuolleita happivajeita. Lisäksi monet sedimenttiin laskeutuneista orgaanisista epäpuhtauksista sekoitetaan takaisin ja tuodaan uudelleen elintarvikeketjuun, alkaen planktonista ja siirtymällä ihmisiin. YK on arvioinut, että jopa 95 prosenttia maailman meren vahingoista on suora seuraus pohjatroolinnasta. YK: n yleiskokous on suositellut tämän käytännön kieltämistä.
Blastikalastus ja syanidikalastus ovat kaksi muuta käytäntöä, jotka haittaavat meren elinympäristöjä. Räjähdyskalastuksessa kalastaja käyttää räjähteitä tappamaan suuria määriä kalaa. Räjähdysaineet tekevät kuitenkin enemmän kuin tappavat kalat ja aiheuttavat myös tuhoamisen taustalla oleville elinympäristöille, kuten koralliriutoille. Syanidikalastus on samanlainen käytäntö, mutta syanidia käytetään tappamaan suuria määriä kaloja. Kalastajat ruiskuttavat myrkkyä koko koralliriutoissa, sitten keräävät temppukalat ja asettavat ne makean veden päälle noin kaksi viikkoa. Makean veden uskotaan puhdistavan minkä tahansa jäljellä olevan syanidin kalan. Monissa paikoissa nämä käytännöt ovat laittomia, mutta niitä käytetään edelleen.
Liikakalastuksen seuraukset
Kalojen ja äyriäisten kasvavan maailmanlaajuisen kysynnän tyydyttämiseksi kalastusala on ollut liikakalastettu yhä suuremmilla merialueilla. Liikakalastus tapahtuu, kun kalakannat pienenevät vaarallisesti alhaiselle tasolle, mikä johtaa kasvun, resurssien heikkenemisen ja joskus kestämättömien väestömäärien vähenemiseen. Tämä käytäntö on liittynyt useiden valtameren ekosysteemien tuhoutumiseen sekä monien kalastusalan yritysten saaliiden vähenemiseen. Tämä pätee erityisesti Pohjanmerelle, Itä-Kiinan merelle ja Newfoundlandin suurille pankeille. YK julkaisi vuonna 2008 raportin, jossa arvioitiin, että kalastusryhmät ympäri maailmaa menettävät vuosittain keskimäärin 50 miljardia dollaria liikakalastuksen ja alivalvontakäytäntöjen vuoksi.
Muita paikkoja ympäri maailmaa on todettu ylimääräisestä kalastuksesta. Esimerkiksi Perun rannikolla oleva sardelliväestö hävitettiin lähes 1970-luvulla. Kalojen määrä väheni niin suuresti, että kalastus saaliit olivat 10, 2 miljoonaa tonnia vuonna 1971 vain 4 miljoonaan tonniin noin 5 vuoden kuluttua. Makean veden laitokset eivät ole vapautettuja liikakalastuksesta. 1980-luvulla Pohjois-Amerikan suurten järvien sinisellä valkosipulilla kalastettiin sukupuuttoon. Elintarvike- ja maatalousjärjestön julkaisemassa raportissa arvioidaan, että 70 prosenttia maailman kalakannasta on täysin tyhjentynyt. Kun otetaan huomioon se, että ihmiset asettavat kaloille ruoanlähteenä suurta riippuvuutta, liikakalastus aiheuttaa äärimmäisen uhan maailmanlaajuisille elintarviketarpeille.
Kalastusalan ympäristövaikutusten vähentäminen
Vastauksena kalastusteollisuuden ympäristöriskeihin useat hallitukset ja kansainväliset järjestöt ympäri maailmaa ovat työskennelleet yhdessä luomaan ja toteuttamaan vaikutuksia vähentäviä politiikkoja ja strategioita. Nämä kalatalouden hallintapolitiikat tähtäävät meren elolliseen säilyttämiseen ja perustuvat kalastustieteeseen. Kalatalouden hallinnoinnilla pyritään saamaan aikaan meren ja kalavarojen kestävä käyttö. Ajatuksena on rajoittaa ihmisen toimia, jotka johtavat liikakalastettuihin kalastuskantoihin ja meren elinympäristöjen hajoamiseen. Lisäksi kalatalouden hallintapolitiikat, joiden tarkoituksena on maksimoida kestävä biomassa ja taloudellinen tuotto, lisätä työpaikkojen määrää ja lisätä vientiarvoja.
Merensuojelun tavoitteen saavuttamiseksi näissä uusissa politiikoissa on otettu käyttöön lakeja, joissa: määritellään päivittäiset kalastusrajat lajeittain, rajoitetaan merelläolopäivien lukumäärää, asetetaan yhteen alueelle sallittujen kalastusalusten lukumäärä, kielletään keihäät ja syöttää vähimmäissilmäkokoja ja asettaa rajoituksia vuodenaikojen perusteella. Tehokkuus Tutkimukset ovat osoittaneet, että tämäntyyppiset kiintiöt ja rajoitukset estävät liikakalastuksen ja auttavat palauttamaan aiemmin vahingoittuneet ekosysteemit terveellisempään tilaan.
Lisäksi jotkut asiantuntijat ovat ehdottaneet, että kalanviljely voisi olla elävä ratkaisu luonnonvaraisen kalastuksen aiheuttamiin ongelmiin. Muut tutkijat ovat kuitenkin päättäneet, että kalanviljely tuo uusia, kielteisiä ympäristövaikutuksia ympäröiviin luonnonvaraisiin kalakantoihin. Nämä maatilat edellyttävät myös rehua, joka voi koostua luonnonvaraisten kalatuotteiden ainesosista.
