Mikä on Gesamtkunstwerk?

Gesamtkunstwerk on saksankielinen sana, joka tarkoittaa "ihanaa taideteosta" ja jonka etymologia on saksalaisen kirjailijan ja filosofin KFE Trahndorfin essee vuonna 1827. Termi löydettiin jälleen toisen saksalaisen Richard Wagnerin kahdesta essee-teoksesta vuonna 1849 Wagner oli ooppera säveltäjä. Wagnerin Trahndorff-esseen tuntemusta ei ole osoitettu. Termi Gesamtkunstwerk löysi tällöin yhdistyksen Richard Wagnerin esteettisiin ihanteisiin ja sana on liittynyt estetiikkaan englanniksi.

Merkitys ja sovellus

Gesamtkunstwerk löysi edelleen käyttöä kahdennenkymmenennellä vuosisadalla, kun jotkut kirjailijat käyttivät termiä eräisiin arkkitehtuurin muotoihin sekä elokuva- ja joukkoviestimiin. Gesamtkunstwerk voi siis sanoa kuvaavan "Universal, total, kokonaisvaltaista, synteesiä, ihanteellista tai kaiken kattavaa taidemuotoa". Yksinkertaisemmassa termissä sitä käytetään sellaisen taiteen luomiseen, joka hyödyntää kaikkia tai monia taidemuotoja tai pyrkii toteuttamaan saman.

Gesamtkunstwerk Performance Artissa

Wagner käytti 1849-luvuissaan "Taide ja vallankumous" ja "Tulevaisuuden taideteos" tarkkaa termiä Gesamtkunstwerk ilmaisemalla ideaaansa yhdistää kaikki taiteen luomukset teatterin kautta. Hänen toiveitaan korostettiin hänen esseissään käyttämällä ilmaisuja, kuten "tulevaisuuden taideteoksia" ja "integroitu draama". Muut kuin KFE Strandroffin filosofit kuten Gottfried Lessing ja Ludwig Trek kirjoittivat myös taiteen synteesistä. Wagnerin mukaan suurta oopperaa käsittelevät teokset, jotka kuvaavat laulu- ja sensaatiovaikutuksia ja tontteja, olivat merkityksettömiä ja ne johtuivat eri taiteissa tapahtuneesta kosketusvaiheesta. Wagnerin kirjassa "Ooppera ja draama" korostettiin hänen näkemystään oopperan ja draaman liitosta laajasti, ja siinä korostettiin useiden yksittäisten taiteiden yhdistämistä yhteiseen tavoitteeseen. Hän otti tämän ajatuksen entisestään ooppera-tyylinsä Der Ring Nibelungenissa ja tarkemmin osissa Das Rheingold ja Die Walkure, kuten Wagner itse ja hänen kollegansa tekivät parhaansa.

Gesamtkunstwerk arkkitehtuurissa

Termin Gesamtkunstwerk käyttö ja soveltaminen eivät vaikuttaneet pelkästään taiteen alaan vaan myös arkkitehtuuriin; sen myöhemmissä vaiheissa. Ei ole olemassa nimenomaisia ​​viittauksia tämän termin soveltamisen alkuvaiheessa rakennusalalla. Gesamtkunstwerkillä on myös vaihteleva sovellus, kuten muotoilun merkitseminen, kokonaisuuden valvonta, kalusteet, maiseman täydellisyys ja muut rakenteen yksityiskohdat. Sanan kontekstuaalinen käyttö tapahtui renessanssiajan aikana sellaisten taiteilijoiden kuten Michelangelon kanssa, jotka eivät nähneet rajoja tai erottelua eri tehtävissä, kuten arkkitehtuuri, sisustus, veistos, maalaus sekä insinööri. Täten taiteilija Robert Delevoy teki taidetta, joka kuvasi koristekehitystä, joka vaikutti Gesamtkunstwerkin arkkitehtuuriin.

Nykyaikainen lähestymistapa

Moderni lähestymistapa arkkitehtuurin Gesamtkunstwerkin ajatukseen alkoi syntyä, kun Walter Gropius perusti vuonna 1919 Weimariin perustetun Bauhaus-koulun. Koululla on erikoisaloja tietyillä aloilla, nimittäin muotoilu, taide ja käsityö. Gropius ajatteli, että taiteilijoiden ja arkkitehtien pitäisi olla myös käsityöläisiä, ja heillä olisi oltava kokemusta muiden erikoisalojen kanssa, jotta he voivat perehtyä erilaisiin materiaaleihin ja taiteellisiin välineisiin sekä teolliseen muotoiluun, vaatteiden suunnitteluun, teatteriin ja musiikkiin.