Mikä on ekologinen jalanjälki?

esittely

Ekologista jalanjälkeä voidaan kuvata ihmisen vaikutuksen mittaamiseen maan ekosysteemiin, joka mitataan erämaa-alueella tai vuosittain kulutetun pääoman määrällä. Ekologista jalanjälkeä voidaan käyttää arvioimaan luonnonpääoman nopeaa vähenemistä maailmanlaajuisesti.

Miten mitataan ekologinen jalanjälki

Ekologiset jalanjäljet ​​mitataan maailmanlaajuisina hehtaareina. Biokapasiteetti ja ekologiset jalanjäljet ​​lasketaan selvittämällä tietyn maa-alueen tuottokerroin tietyssä maassa, mikä osoittaa tietyn maan suhteellisen tuottavuuden.

Tämän jälkeen lasketaan kyseisen maan biokapasiteetti ja kerrotaan sitten pinta-ala (hehtaareina) tuottoasteella ja vastaavalla kertoimella (vastaava tekijä edustaa tietyntyyppisen maan suhteellista tuottavuutta maailman keskimääräiseen tuottavuuteen). Tulos edustaa biokapasiteettia, joka vastaa maan aluetta, maan tyyppiä ja maan maantieteellistä sijaintia.

Lopuksi kansan ekologisen jalanjäljen laskeminen kerrotaan tuotolla ja vastaavilla tekijöillä tonnimäärän ja kunkin käytetyn maa-alueen suhteella. (Tonnage - kulutettavien tuotteiden massa. Tuotto - on tonnia hehtaaria kohden, joka tavallisesti saadaan maan maan tyypistä)

Biokapasiteetin (tarjonta) globaalien hehtaarien (tarjonnan) vertailu tapahtuu sitten jalanjäljen (kysyntä) globaaliin hehtaariin ja arvio siitä, millainen ekologinen ylitys on tehty.

Ekologinen jalanjäljen analyysi on indikaattori ympäristön kestävyydestä ja sitä voidaan käyttää mittaamaan ja hallitsemaan resurssien käyttöä taloudessa ja tutkimaan yksittäisten elämäntapojen ja organisaatioiden kestävyyttä.

Ekologisiin jalanjälkeihin vaikuttavat tekijät

Myös ihmisen käytännöt, jotka johtavat ilmaston lämpenemiseen ja ilmansaasteisiin, lisäävät myös ekologista jalanjälkeä. Näitä ovat esimerkiksi sellaisten autojen käyttö, jotka aiheuttavat haitallisia kaasuja, jättävät valot päälle tai käyttävät lannoitteita ja torjunta-aineita.

Ekologisten jalanjälkien rajoitukset

Ekologisia indikaattoreita käytetään tietojen välittämiseen ekosysteemien kohtaamista haasteista, kuten kansainvälisten mittareiden puuttumisesta, paikallisen ja kansainvälisen tiedon vaihtelevasta saatavuudesta, kansainvälisten indikaattorien eri luokittelusta, viitearvojen puuttumisesta, indikaattoritoimenpiteiden päällekkäisyys muiden ongelmien kanssa.