Mikä on AU?
Mikä on Afrikan unioni?
Afrikan unioni (AU) on vuonna 2002 perustettu poliittinen ja hallinnollinen organisaatio, johon kuuluu 54 Afrikan maata, joiden pääpäällikkö sijaitsee Addis Abebassa, Etiopiassa. Pääkonttori sijaitsee AU: n konferenssikeskuksessa ja toimistokompleksissa. Tässä rakennuksessa on 20 kerrosta ja 2500-paikkainen täysistunto.
AU: lla on useita tavoitteita, joista ensisijaisena tavoitteena on edistää ja edistää Afrikan maiden ja kansalaisten yhtenäisyyttä. Lisäksi tämä organisaatio pyrkii säilyttämään jäsentensä riippumattomuuden, edistämään rauhaa ja turvallisuutta, suojelemaan ihmisoikeuksia ja edistämään kestävää kehitystä taloudellisesti ja sosiaalisesti.
Afrikan unionin historia
Afrikan unioni oli peräisin 1960-luvun Afrikan valtioiden unionista, Afrikan yhtenäisyyden järjestöstä (OAU) 1963 ja Afrikan talousyhteisöstä vuonna 1981. Näiden järjestöjen tehokkuuden kritiikki johti keskusteluun 1990-luvulla valtionpäämiehen välillä. Libyan ja OAU: n valtion- ja hallitusten päämiesten kanssa. Syyskuussa 1999 virkamiehet loivat Sirte-julistuksen, jossa todettiin Afrikan unionin tarve.
Erilaiset hallitukset osallistuivat tarpeeseen perustuen huippukokouksiin, joissa määritettiin perustuslaki (vuonna 2000) ja AU: n täytäntöönpanosuunnitelma (vuonna 2001). Ensimmäinen istunto pidettiin 9. heinäkuuta 2002 ja sitä johti Etelä-Afrikan ensimmäinen puheenjohtaja Thabo Mbeki. Sittemmin on järjestetty istuntoja useissa maissa.
Afrikan unionin organisaatio
AU on jaettu useisiin elimiin. Afrikan unionin edustajakokous on organisaation voimakkain haara ja se koostuu jäsenvaltioiden hallitusten päämiehistä. Yleiskokous kokoontuu kerran vuodessa äänestämään lainsäädännöstä. Jokainen päätös on tehtävä vähintään kahden kolmasosan äänellä.
Lisäksi organisaatiossa on edustava sivuliike - Afrikan parlamentti. Sen 265 parlamentin edustajaa valitaan AU: n kansallisista luvuista. Se sijaitsee Midrandin kaupungissa Etelä-Afrikassa ja edistää demokraattista osallistumista Afrikan unionin toimintaan.
Ulkoasiainministerien muodostama toimeenpaneva neuvosto, joka valmistelee materiaalia, jonka se esittää keskustelulle ja hyväksymiselle. Neuvosto tekee päätöksiä elintarvikkeista, maataloudesta, ulkomaankaupasta, viestinnästä ja sosiaaliturvasta.
Afrikan unionin tuomioistuin on päättänyt AU: n perussopimusten ympärillä olevista konflikteista vuodesta 2009 lähtien. Afrikan tuomioistuin ja ihmisoikeudet korvaavat yhteisöjen tuomioistuimen pian, joka toimii sulautumisena yhteisöjen tuomioistuimen ja yhteisöjen tuomioistuimen välillä. Ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien tuomioistuin.
Rauhan ja turvallisuuden neuvosto perustettiin vuonna 2004 nopeasti reagoimaan konfliktitilanteisiin ja kriisitilanteisiin kaikkialla Afrikassa. Tämä neuvosto on myös vastuussa konfliktien ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta. Lisäksi sen tehtävänä on ratkaista konflikteja ja seurata konfliktien jälkeistä rauhanrakentamista. Yleiskokous valitsee 15-jäsenisen elimen, joka perustuu alueelliseen organisaatioon.
Muita AU: n sivuliikkeitä ovat: talous-, sosiaali- ja kulttuurineuvosto; pysyvien edustajien komitea; Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien valiokunnan ja Afrikan uuden kumppanuuden.
Afrikan unionin kohtaamat haasteet
Afrikan unionin on kohdattava useita esteitä tavoitteidensa saavuttamiseksi. Näihin kysymyksiin kuuluvat: autoritaaristen järjestelmien läsnäolo, sotarikosten jatkuva esiintyminen, huono terveys- ja köyhyysolosuhteet, tarve parantaa taloutta sekä kestävän kehityksen ja ympäristöpolitiikan puute.
Terveyskysymyksissä Afrikan maat kohtaavat sekä malariaa että HIV / aids-epidemiaa. Itse asiassa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on korkein HIV: n määrä kaikkialla maailmassa ja miljoonat kuolevat joka vuosi. Useissa maissa arvioidaan, että vähintään 20% seksuaalisesti aktiivisesta väestöstä on tartunnan saaneita. Tällöin tämä diagnoosi vähentää kantajien elinajanodotusta 6, 5 vuodella. Sen lisäksi, että se on tragedia ja menetys yksilöille ja heidän perheilleen, tämä vaikuttaa myös negatiivisesti AU: n BKT: n kasvuun. Tämä pätee erityisesti Etelä-Afrikkaan, joka edustaa 30 prosenttia koko Afrikan unionin taloudesta.
Kun entinen Yhdysvaltain presidentti Barack Obama puhui AU: ssa 29. heinäkuuta 2015, hän käsitteli useita haasteita AU: n edistymiselle, mukaan lukien demokratian ja yhteistyöhön johtamattomien johtajien puute. Tämä on nähtävissä Libyassa, jota vuonna 2011 käytti sisällissota. Lisäksi AU on pyrkinyt palauttamaan rauhan useilla alueellisilla konfliktialueilla. Näitä alueita ovat Sudanin Darfur, jossa AU lähetti 7 000 rauhanturvajoukkoa vuonna 2005; Somalia, jossa AU pyrki perustamaan siirtymäkauden hallituksen noin 20 vuoden kuluttua ilman toimivaa hallitusta; ja Anjouanin Komorit, jossa AU pysäytti poliittiset levottomuudet ja hyökkäyksen itsenäistymisen saamiseksi Komoreilta.
Afrikan unionin tulevaisuuden suunnitelmat
Edellä mainittujen haasteiden lisäksi Afrikan unioni on myös esittänyt joitakin hyvin monimutkaisia tavoitteita tulevaisuutta varten. Yksi näistä on Afrikan yhdysvaltojen tai unionin hallituksen perustaminen. Tämä organisaatio on jo laatinut joitakin ehdotuksia unionin hallituksen muodostamiseksi, vaikka jotkin jäsenvaltiot eivät ole samaa mieltä tarkasta lähestymistavasta. Jotkut tulevista toimista ovat Afrikan maiden taloudellisten ja poliittisten toimien lujittaminen ja AU: n sivukonttoreiden tarkastaminen, jotta järjestöä voidaan vahvistaa ja siirtyä Afrikan unionin hallitukseen.
Osana tavoitetta luoda entistä yhtenäisempi etu Afrikassa, AU on myös vahvistanut muita tulevia tavoitteitaan jäsenmailleen. Kaupan parantamiseksi ja tuonti- ja vientiteollisuuden lisäämiseksi Afrikan unionin edustajakokous on esittänyt tehtävänsä vapaakauppa-alueen perustamisesta jäsenmaissaan. Vapaakauppa-alueen siirtymisen helpottamiseksi AU aikoo myös luoda tulliliiton ja yhtenäismarkkinat. Yksi Afrikan yhtenäismarkkinoiden ongelmista on, että kukin maa käyttää eri valuuttaa. Tätä varten AU on myös havainnut halun luoda yhteinen valuutta ja keskuspankki. Tätä ajatusta ehdotettiin Afrikan rahaliitossa, joka aikoo saada yhteisen valuutan vuoteen 2023 mennessä ja keskuspankin vuoteen 2028 mennessä. Suunnitelma on samanlainen kuin Euroopan unioni.
