Mikä on arabikevät?

Arabialainen kevät oli keskeinen aalto Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, joka alkoi 17. joulukuuta 2010 Tunisian vallankumouksen myötä. Arabialaista kevääksi kutsuttiin myös arabien vallankumousta, johon sisältyivät sekä väkivaltaiset että väkivaltaiset sisällissodat, protestit, ulkomaiset interventiot, vallankaappaukset, mellakat ja mielenosoitukset. Vallankumouksen vaikutus levisi viidelle eri valtiolle, mukaan lukien Bahrain, Syyria, Jemen, Egypti ja Libya, jossa tapahtui sosiaalista väkivaltaa ja merkittäviä kapinallisia taisteluita tai järjestelmiä kukistettiin. Muita maita vastaan ​​tapahtui Saudi-Arabiassa, Mauritiuksessa ja Djiboutissa pieniä mielenosoituksia.

Miten termi arabikevää syntyi?

Ilmaus "arabikevät" on viittaus vuoden 1968 Prahan kevään ja vuoden 1848 vallankumouksiin, joita kutsutaan "maiden keväällä". Sanaa käytti monet bloggaajat ja kommentaattorit, jotka odottivat tärkeintä arabivaltaa demokratisoitumisen jälkeen Irakin sodan jälkeen. Arabialaisen kevään ensimmäistä käyttöä viittaamaan näihin tapahtumiin käytti "ulkopolitiikassa" julkaistu artikkeli, amerikkalainen poliittinen lehti. Massad Josephin mukaan Al-Jazeeralla se oli osa amerikkalaista taktiikkaa liikkeen tavoitteiden hallitsemiseksi ja sen suuntaamiseksi kohti liberaalia demokratiaa.

Mitkä ovat arabikevään syyt?

Mullistusta aiheutti tyytymättömyys, lähinnä ammattiliittojen ja nuorten kanssa paikallishallinnon sääntöihin. Monet ihmiset spekuloivat, että suuret tulotasot ja suuri taantuma ovat voineet vaikuttaa myös arabikevään. Muita tekijöitä, jotka johtivat näihin protesteihin, ovat äärimmäinen köyhyys, työttömyys, taloudellinen taantuma, poliittinen korruptio, ihmisoikeusrikkomukset ja diktatuuria. Persianlahdella ja Pohjois-Afrikan maissa ensisijainen katalysaattori oli korruptio, nuoret, jotka hylkäsivät status quon, ja rikollisuuden keskittyminen valtavien ihmisten kesken monta vuotta.

Mikä rooli sosiaalisen median pelaamisessa nousi?

Vaikka digitaalisen alustan roolia poliittisessa aktivismissa keskusteltiin voimakkaasti, protestit tapahtuivat maissa, joissa internetin käyttö on korkea, kuten Bahrain (88% väestöstä kuin vuonna 2011) ja myös niillä, joilla on alhainen internetin käyttö, kuten Libya ja Jemen . Eri sosiaalisen median alustojen käyttö kaksinkertaistui arabimaiden mielenosoitusten yhteydessä Libyaa lukuun ottamatta. Monet kriitikot väittivät, että alustoilla otettiin käyttöön digitaalisen demokratian käsite useissa Pohjois-Afrikan maissa, joihin protestit vaikuttivat.

Twitterissä ja Facebookissa muiden alustojen joukossa oli merkittävä rooli Tunisian ja Egyptin aktivistien liikkeessä. Itse asiassa yhdeksän kymmenestä näistä maista vastasi Facebookissa käytettyyn kyselyyn levittääkseen tietoisuutta ja järjestääkseen mielenosoituksia. Demonstraatioiden aikana luotiin monia Facebook-sivuja, joilla lisättiin tietoisuutta kaikista ihmisyyttä vastaan ​​tehdyistä rikoksista sekä joistakin liikkeistä, kuten 6. huhtikuuta nuorisoliikkeen sivu, joka innoitti Tunisian progressiivisen nuorisoliikkeen muodostumista. Sosiaalialustat tarjoivat eri tietolähteen, jota järjestelmät eivät voineet hallita.

Mikä oli protestien tulos?

Vaikka kansannousun pitkäaikainen vaikutus on vielä huomioitava, lyhyen aikavälin tulokset sisälsivät Tunisian ja Egyptin nykyisten järjestelmien poistamisen. Muissa kansakunnissa, kuten Libyassa ja Syyriassa, arabikeväästä tuli täydellinen yhteiskunnallinen romahdus. Muualla Persianlahden ja Marokon monarkiat valitsivat kansannousun ja ylläpitivät järjestystä ilman merkittäviä sosiaalisia muutoksia. Tulosten vaihtelu johtuu enimmäkseen kansalaisyhteiskunnan ja valtion vahvuudesta. Kansalaisyhteiskunnan vahvemmat verkostot kokivat onnistuneita uudistuksia.