Maat, joissa on pahin naispuolinen edustaja kansallisissa laissa

Monet maat näyttävät edes 2000-luvulla olevan haluttomia asettamaan heidän naiskansojensa jäseniä viranomaisille. Alla luetellaan maat, joissa naisten lainsäädännöllinen edustus kansallisella tasolla on edelleen alhaisimmillaan maailmanlaajuisesti. On mielenkiintoista huomata, että useimmat tässä käsitellyistä maista ovat joko Oseaniasta tai muista Tyynenmeren saarivaltioista tai ovat Lähi-idän maita. Tämä havainto herättää käsityksen siitä, että kulttuuriset käsitykset ja perinteet pitävät naiset näistä paikoista korkeammissa hallituksissa.

10. Papua-Uusi-Guinea (3% edustajista)

Papua-Uuden-Guinean kansallisessa parlamentissa, johon kuuluu yhteensä 111 jäsentä, on vain kolme naispuolista edustajaa. Itsenäistymisen jälkeen maan ensimmäiset vaalit vuonna 1977 valitsi kolme naispuolista ehdokasta, joista kolme valittiin. Nykyään PNG: n kansallisessa parlamentissa on kuitenkin edelleen vain yhtä paljon naisia ​​kuin 1977-1982. Maiden epäonnistuminen tässä asiassa on johtanut tarpeeseen toteuttaa joitakin erityistoimenpiteitä. Naisten näyttelypaikan varaaminen oli paras valinta, vaikka tämä olisi edellyttänyt perustuslain muutosta. Lakiesitys perustuslain muuttamisesta ei kuitenkaan saanut riittävästi ääntä, joten sitä ei koskaan hyväksytty. Naiset ovat siis edelleen aliedustettuina Papua-Guineassa.

9. Salomonsaaret (2% edustajista)

Salomonsaarilla on erittäin alhainen naisten edustus, ja vain kaksi prosenttia kansallisessa parlamentissa olevista on naisia. Vuonna 2014 maa hyväksyi poliittisten puolueiden koskemattomuutta koskevan lain, jonka tarkoituksena oli lisätä naisten osallistumista politiikkaan. Tämä toimenpide on kuitenkin edelleen melko tehoton, koska siinä asetetaan erittäin alhainen kynnys vaaditulle vähimmäismäärälle naispuolisia edustajia, ja siinä ei myöskään ole riittävästi seuraamuksia tämän sukupuolikiintiön noudattamatta jättämisestä. Vuonna 2014 pidetyissä vaaleissa ehdokkaiksi valittiin vain 26 naista, jotka edustivat 6 prosenttia kaikista ehdokkaista ja joista vain yksi valittiin parlamenttiin.

8. Kuwait (2% edustajista)

Kuwaitin naiset ovat jo pitkään taistelleet poliittisten oikeuksiensa puolesta. Vuoteen 2005 saakka tämän maan naiset eivät saaneet edes äänestää, puhumattakaan siitä, että he vastustivat vaaleja heidän miehiä vastaan. Naiset äänestivät ensimmäistä kertaa vuoden 2006 vaaleissa, joihin osallistui myös 28 naispuolista ehdokasta. Vaikka yksikään ehdokkaista ei voittanut paikkaa, vaalit olivat edelleen merkittävä poliittinen edistysaskel näille Kuwaitin naisille. Lähes neljä vuotta myöhemmin, vuonna 2009, parlamenttiin valittiin neljä Kuwaitin naista, jotka edustivat 2 prosenttia maan parlamentin edustajista. Tämä oli toinen pieni askel oikeaan suuntaan tasa-arvon saavuttamiseksi Kuwaitissa.

7. Oman (1% edustajista)

Omanin naisten edustaminen kansallisessa parlamentissa ei ole parantunut viime vuosina, ja vain yksi naisehdokas valittiin parlamenttiin 20 viimeisimmässä vaalikierrossa olevasta naisesta. Vielä pahempaa on, että vuoden 2015 vaaleissa kilpailevien naisehdokkaiden määrä oli jopa alhaisempi kuin 77 naista, jotka kiistivät vuoden 2011 vaalit maassa. Maassa olevat naiset toivovat näin ollen, että uudet neuvoston jäsenet ottavat käyttöön jonkinlaisen kiintiöjärjestelmän, jolla varmistetaan, että suuremmat naiset valitaan tulevissa parlamenttivaaleissa Omanissa.

6. Vanuatu (0% edustajista)

Pieni valtio, joka koostuu 80 saaresta Tyynenmeren eteläosassa, Vanuatu voi varmasti ylpeillä luonnon kauneutensa ja koralliriuttojensa kanssa. Tästä huolimatta maa epäonnistuu kurjasti naisten edustuksen alalla kansallisessa politiikassa. Viimeiset parlamenttivaalit vuonna 2012 kiistivät 17 naispuolista ehdokasta, joista kukaan ei voittanut paikkaa vaaleissa. Kansakuntien parlamenttia edustaa siis 0% naisia. Tämä huolestuttava luku on johtanut siihen, että hallitus on ryhtynyt lopullisiin toimenpiteisiin ongelman ratkaisemiseksi, ja suunnitelma 30%: n parlamentin paikan varaamisesta naisille on ehdotettu, ja toivottavasti se on hyväksyttävissä ja toteutettu.

5. Jemen (0% edustajista)

Jemenin naiset ovat huonosti edustettuina kansakuntansa politiikassa. Tämän maan naiset eivät kuitenkaan ole sellaisia, joilla on henkiä, jotka ovat valmiita hillitsemään. Itse asiassa nämä naiset ovat vuosikymmeniä protestoineet ja vaatineet oikeuksiensa laajentamista. Vuoden 2011 kansannousu maassa näki Jemenin naisten suurta osallistumista, koska he ilmaisivat avoimesti naisten oikeuksia koskevat vaatimuksensa kuin koskaan ennen. Vaikka tämän maan naiset äänestävät ja voivat myös kiistää vaaleissa, naisten edustaminen Jemenin kansallisessa parlamentissa on vähentynyt jyrkästi viime vuosikymmeninä. Niiden lukumäärä on laskenut 11: stä 1993: sta 1: een vuonna 2003 nykyiseen. Vuoden 2011 kansannousun jälkeen kansallisen vuoropuhelun konferenssi toteutti tiettyjä ennakoivia toimenpiteitä, kuten "naisten kiintiöjärjestelmää" koskevia päätöksiä, vaikka valitettavasti maan naiset tuntevat, että sen jälkeen ei ole saavutettu mitään.

4. Tonga (0% edustajista)

Vaikka Tongan kuningaskunta on perustuslaillinen monarkia, maassa tapahtui vuosina 2006–2010 merkittävä perustuslakiuudistus, joka lisäsi Tongan yleisön valitsemien lainsäädäntöpaikkojen määrää 9: stä 17: een. Tongan aateliset ja neljä kuningas nimeävät heidät. Tämän uuden vaalijärjestelmän ensimmäiset vaalit, jotka pidettiin vuonna 2010, eivät todistaneet, että yksikään nainen ei valittu lainsäätäjään. Kuningas kuitenkin valitsi naisen omaan kiintiöönsä, jotta hän voisi toimia lakiasäätävän kokouksen jäsenenä. Ehto ei parantunut vuoden 2014 vaaleissa Tongassa. Samana vuonna taas yksi nainen, 16 vaalien kiistanalaisesta naisesta, valittiin Tongan lakiasäätävään kokoukseen.

3. Mikronesia (0% edustajista)

Mikronesia, pienten saarten saaristo Tyynen valtameren länsiosassa, on yksi maailman maista, joilla on alhaisin naispuolinen edustus kansallisessa politiikassa. Viimeksi pidetyt vaalit pidettiin siellä maaliskuussa 2015. Mikronesian liittovaltioiden neljä valtiota osallistui viime aikoina vaaleihin valittaessa 19. kongressinsa. Näistä vaaleista valituista 14 ehdokkaasta ei ollut naisia. Tämä on myös ainoa maa maailmassa, jossa on "0" naisten edustajia kansallisessa lainsäätäjässään.

2. Palau (0% edustajista)

Historiallisesti Palau-kansakunta ei ole ollut naisten edustusta kansallisessa lainsäädäntökokouksessaan, kuten YK: n viimeisimmän Maailman tietopankin tilastot osoittavat. Tietokanta antaa "0" naisille edustajansa viimeisimmässä laskelmassaan. Viime aikoina Palauissa on kuitenkin otettu käyttöön uusi sivu naisten oikeuksista, sillä kolme naista valittiin parlamenttiin edellisen vaalikierroksen aikana. Nämä naiset liittyivät Olbiilin aikakauden Kelulau-senaattiin kymmenen uroksen rinnalla Kathy Kesolei, Rukebai Inabo ja JU Senior.

1. Qatar (0% edustajista)

Qatarin naiset käyttävät oikeutta äänestää ja kiistää vaalit, mutta naispuolinen edustus tämän maan politiikassa on aivan yhtä alhainen. Naisten suuremman osallistumisen edistämiseksi Qatarin keskushallintoneuvoston vuoden 1999 vaalit pidettiin tarkoituksellisesti 8. maaliskuuta, samana päivänä kuin kansainvälinen naistenpäivä. Vain yksi naisehdokas kiisti kuitenkin vaalit. Vuonna 2003 toinen nainen, Sheikha Yousuf Hasan Al Jufairi, tuli maan ensimmäiseksi naiseksi, jolla oli kunnan asema, kun hän sai paikan vaaleissa vuonna 2003. Samana vuonna myös voitti Qatarin naiset Sheikhassa Ahmed al-Mahmoud nimitettiin emoyhtiön valitsemaan maan ensimmäiseksi naispuoliseksi kabinettiministeriksi. Vuonna 2015 CMC: hen valittiin kaksi naista. Hitaasta edistymisestä huolimatta Qatarilla on kuitenkin 0 prosentin edustus naisten ehdokkaista, jotka yleisö on valinnut neuvoa-antavassa kokouksessa, Qatarin monarkian lainsäädäntöelimessä. Näin ollen on turvallista, että Qatar on edelleen selvästi jäljessä tasa-arvotavoitteen saavuttamisesta, ainakin Qatarin miesten ja naisten tasapuolisen edustuksen osalta kansallisessa lainsäätäjässään.