Egyptin presidentit historian kautta

Egyptin presidentti on valtiollinen asema, joka on ollut olemassa vuodesta 1952, jolloin vallankumouksellinen perustuslaillinen monarkia ennen tätä aikaa kaatui. Nykyään ihmiset, joilla on oikeus äänestää, valitsevat puheenjohtajan edustajainhuoneen suosituksen tai suuren yleisön tuen perusteella. Puheenjohtajalla on toimeenpanovaltuudet, nimitetään pääministerit ja voidaan taistelulain mukaan nimittää yliopistokoulujen dekaaneja. Edustajiksi asetettavia vaatimuksia ovat Egyptin kansalaisuus, joka on syntynyt Egyptin vanhemmille (ilman kaksoiskansalaisuutta), joilla on sotilaallinen kokemus ja joka on vähintään 40-vuotias. Tässä artikkelissa tarkastellaan joitakin merkittävimmistä presidenteistä Egyptin demokraattisen historian aikana.

Muhammad Naguib

Egyptin ensimmäinen presidentti Muhammad Naguib palveli 18. kesäkuuta 1953 14. marraskuuta 1954. Hän on merkittävä Egyptin historiassa, koska hän johti Egyptin ja Sudanin Muhammad Ali -dynastian päättäneen vallankumouksen. Ilman vuoden 1952 Egyptin vallankumousta Egypti ei ehkä olisi tullut demokratiaksi vasta monta vuotta myöhemmin. Presidentti Naguib auttoi perustamaan Egyptin tasavallan ensimmäisen hallituksen ja taisteli vallankumouksellisen johtokunnan (RCC) kanssa tuomaan Egypti siviilivaltaan sotilaallisen sijasta. RCK: n tuen menettäminen oli Nauvarin rooli presidentin tehtävänä. Hänet syytettiin myöhemmin osallistumisesta laittomaan toimintaan ja tonttiin, josta tuli diktaattori. Kun melkein vuosi oli taisteltu valvonnasta, Naguib hakattiin ja suostui eroamaan.

Gamal Abdel Nasser

Gamal Abdel Nasser oli Egyptin toinen presidentti ja pakotti Naguibin eroamaan sen jälkeen, kun sanoi, että Naguib oli ollut mukana muslimi veljeskunnassa ja heidän murhayrityksissään. Hän auttoi perustamaan vuonna 1956 perustetun Egyptin perustuslain mukaisen kansallisen unionin (NU) yksipuolisen järjestelmän. Tämä puolue nimesi lopulta Nasserin puheenjohtajakaudelle, joka hyväksyttiin laajalla julkisella tuella. Puheenjohtajana hänen sisä- ja ulkopolitiikkansa tekivät Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan ja Yhdysvaltojen viholliset heinäkuussa 1956. Myöhemmin Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat vetäytyivät tarjouksensa Aswanin padon rakentamiseen.

Nasser päätti tämän hylkäämisen myötä kansallistaa Suezin kanavayhtiön rahoittamaan Aswanin patoa. Tämä poliittinen siirto sai hänelle ylivoimaisen julkisen tuen sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. YK: n turvallisuusneuvosto kokoontui asiasta ja päätti, että Egyptin oikeudet hallita kanavaa olivat niin kauan kuin ulkomaisten alusten sallittiin kulkea läpi. Yhdistynyt kuningaskunta ei yhdessä Ranskan ja Israelin kanssa hyväksynyt tätä päätöstä ja aikoi ottaa vallan takaisin ja kaataa hallituksen. Tämän seurauksena Suezin kriisi alkoi lokakuussa 1956. Nasser johti Egyptiä puolustuksellisten hyökkäysten avulla, mobilisoimalla joukkoja kaikilta alueilta, estäen kanavan sisäänkäynnin ja asettaen siviilivaltiot. Yhdysvallat vaati kolmen maan joukkojen vetäytymistä, jotka tapahtuivat saman vuoden ja seuraavan vuoden joulukuussa. Tämän kriisin vuoksi Nasser muutti maan asuinpaikkavaatimuksia ja pakotti brittiläiset, ranskalaiset ja ei-Egyptin juutalaiset pois maasta.

Nasser jatkoi kaikkien jäljellä olevien ulkomaisten varojen kansallistamista ja vuonna 1958 yhdisti voimansa Syyrian kanssa Yhdistyneiden arabitasavallan perustamiseksi. Tämä muutos johti poliittiseen myllerrykseen maassa ja alueella, jolla Nasser pysyi presidenttinä kuolemaansa asti vuonna 1970.

Hosni Mubarak

Hosni Mubarak oli Egyptin arabitasavallan pisin palveleva presidentti. Vuonna 1971 maa muutti jälleen nimiä ja tuli Egyptin arabitasavallan nykyiseksi nimeksi. Mubarak palveli tässä tasavallassa vuodesta 1981 vuoteen 2011. Hänen presidenttinsä aikana Egypti otettiin takaisin Arabiliittoon ja tuli kotiin organisaation päämajaan. Maa oli mukana vuoden 1991 Persianlahden sodassa ja työskenteli Irakin joukkojen poistamiseksi Kuwaitista. Mubarakin muistetaan myös kohtuuhintaisten asuntojen ja lääketieteen saatavuuden parantamisesta. Hän oli myös hyvin mukana eri ministeriöiden toiminnassa ja tulipaloi tai keskeyttäisi virkamiehet korruptoituneisiin toimiin. Hänen ehtojensa aikana hän selviytyi 6 eri murhayrityksestä, jotka johtuivat hänen asenteestaan ​​islamilaisen fundamentalismin ja hänen ystävällisten suhteidensa kanssa Israelin kanssa.

Vuonna 2005, koska hänet arvosteltiin entisestään hänen peräkkäisistä uudelleenvalinnoistaan, hän muutti ehdokkuussääntöjä ja valitsi useita puolueita. Tarkkailijat väittivät, että vaalit olivat täynnä korruptoituneita toimia. Näistä väitteistä huolimatta Mubarak voitti jälleen vaalit. Mubarak erosi presidenttikunnalleen vuonna 2011 kohdistuneista väkivaltaisista mielenosoituksista ennen tulevia vaaleja. Hän palvelee tällä hetkellä vankilassa aikaa korruptiota vastaan.

Egyptin presidentit historian kautta

Egyptin presidentitTermi toimistossa
Muhammad Naguib

1953-1954
Gamal Abdel Nasser

1954-1970
Anwar Sadat

1970-1981
Sufi Abu Taleb1981
Hosni Mubarak

1981-2011
Mohamed Hussein Tantawi

2011-2012
Mohamed Morsi

2012-2013
Adely Mansour

2013-2014
Abdel Fattah el-Sisi ( vakiintunut )

2014-Present