Battle of Pakchon - Korean sota

5. Taustaa

Pakchonin taistelu oli tärkeä osa sotilaallista taistelua aikaisin Korean sodassa. Taistelu käytiin Yhdistyneiden Kansakuntien joukkojen kommunistista kiinalaista vastaan ​​Pohjois-Korean armeijan tueksi 5. marraskuuta 1950 lähellä Pakchonia Pohjois-Koreassa. Sen jälkeen, kun Chongju oli onnistuneesti kiinni 30. lokakuuta 1950, australialaiset ja heidän brittiläiset kollegansa käskettiin sitten siirtyä takaisin Pakchoniin antamaan vahvistusta Yhdysvaltojen kahdeksannen armeijan läntiselle sivulle. Samaan aikaan kiinalaiset olivat saavuttaneet menestystä amerikkalaisia ​​vastaan ​​Unsanissa. Kiinalaiset etenivät etukäteen hyökkäysten etenemiseen, ja pyrkivät leikkaamaan Yhdistyneiden Kansakuntien joukot vetäytyessään.

4. Voimien meikki

Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) joukot koostuivat Yhdysvaltojen henkilöstöstä ja brittiläisestä brittiläisestä brigadista (brittiläiset ja australialaiset joukot). Brittiläiset, australialaiset ja amerikkalaiset joukot olivat kenraalien Basil Aubrey, Floyd Wash ja Howard Moore komentojen alla. Wu Xinquan ja Zhang Jiecheng puolestaan ​​olivat kommunististen voimien johtajia. Kun väkiluku oli arviolta 1 500 sotilasta sinä päivänä, kiinalaiset ja pohjois-korealaiset armeijat ylittivät huomattavasti kollegansa, joiden arvioitiin pysyvän vain noin 300 miehellä vahvana.

3. Tehtävän kuvaus

Jotta kiinalaiset saavutukset pysähtyisivät, 27. British Commonwealth Brigade määrättiin auttamaan Yhdysvaltojen 24. jalkaväen divisioonaa puolustamaan Chongchonin ja Taeryongin jokien risteyksiä. 4. ja 5. marraskuuta 1950 kommunistiset voimat käynnistivät valtavan hyökkäyksen Yhdysvaltain 24. jalkaväen divisioonaa vasten, ja heidät palasi noin 2 kilometriä. Kommunistiset voimat kääntyivät sitten länteen ja etenivät Chongchonin ja Taeryong-jokien väliseen alueeseen pyrkiessään uhkaamaan 27. Britannian kansainyhteisön prikaatin kantoja. Brittiläiset ja australialaiset joukot vastasivat onnistuneesti vastakkainasettamalla kommunistisia voimia.

2. Tulos

Ottaen huomioon mukana olleiden joukkojen lukumäärän, molemmat taistelevat ryhmät kärsivät suhteellisen suurista onnettomuuksista. Kommunistisen puolen kärsimät tarkat onnettomuuksien lukumäärät ovat vaikeasti selvitettävissä, sillä Kiinan ja Pohjois-Korean hallituksilla on, kuten monissa muissa tapauksissa, erilaiset tilit kadonneiden elämien lukumäärästä. Kuninkaallisen Australian rykmentin kolmas pataljoona pystyi ensimmäisessä hyökkäyksessään Kiinan joukkoja vastaan ​​ottamaan vastaan ​​hyvin puolustetun paikan, jossa oli rajoitettu loukkaava voima, ja pysyi tässä paikassa huolimatta kommunistisen palotehon raskaista, säälimättömistä vastahyökkäyksistä. Brittiläisen kansainyhteisön prikaati sai suurta menestystä taistelun aikana. He joutuivat kuitenkin Kiinan kommunististen joukkojen hyökkäyksen kohteeksi, minkä seurauksena prikaatti menetti 12 ihmishenkeä ja jopa 70: tä ihmistä haavoittui, ja suurin osa näistä uhreista oli australialaisia. Kiinan puolella on arvioitu, että yli 200 ihmistä tapettiin ja lähes yhtä monta muuta kärsi vahinkoa, joka aiheutui suoraan taistelusta.

1. Historiallinen merkitys ja perintö

Pakchonin tappion jälkeen kommunististen kiinalaisten ja pohjois-korealaisten armeijoiden osia pakotettiin tilapäisesti vetäytymään edelleen pohjoiseen. Tämän muutoksen takia Yhdistyneiden Kansakuntien joukot pystyivät vahvistamaan asemiaan onnistumalla kiinni Chongchon-linjaan. Kiinan armeijan mahdollinen läpimurto Pakchonin alueelle pysäytettiin, YK: n joukkojen vasemmanpuoleiset kyljet varmistettiin, ja niiden vetäytymisreitit pidettiin auki. Kiinalaiset ja pohjoiskorealaiset olivat kärsineet merkittäviä tappioita, mikä johti niihin monia logistisia haasteita. Pakchonissa syntyneiden kommunististen strategioiden ravistelu lopetti Kiinan puolustusyritykset toistaiseksi ja pakotti heidät väliaikaisesti vetäytymään alueelta. Itse asiassa YK: n komentajat kääntyivät täällä tapahtuneiden onnistumisten jälkeen omiin puoleensa hyökkääviin taktisiin harjoitteisiin. Kiinalaiset eivät kuitenkaan olleet valmiita luopumaan niin helposti, ja he ja heidän Pohjois-Korean toverit taistelivat monien, monien kuukausien ajan.