25 maata, joilla on vähiten henkilökohtainen vapaus

Mitä henkilökohtainen vapaus merkitsee? Jotta kansalaisella olisi täysi henkilökohtainen vapaus valtiossa, heillä on oltava vapaata liikkuvuutta, yksityisomistusta ja turvallisuutta, vapautta ilmaista erimielisiä mielipiteitä ja oikeutta oikeudenmukaiseen puolueettomaan oikeudenkäyntiin. Nämä ovat Legatum Prosperity Indexin antaman tietokannan vääjäämättömät pilarit. Tämä organisaatio vapauttaa henkilökohtaisen vapauden rankingissa mittaa, kuinka paljon eri maiden hallitukset antavat kansalaisilleen mahdollisuuden elää elämäänsä ilman, että heille asetetaan rajoja. Indeksissa käytetään monitekijäjärjestysjärjestelmää, koska se ei ole yhtä helppoa kuin yksinkertaisesti todeta, tarjoaako kansakunta henkilökohtaista vapautta kansalaisuudestaan ​​vai ei. Legatumin sijoitus on erityisen hienostunut, kun otetaan huomioon, että se pitää useita kriteerejä, jotka on täytettävä, jotta henkilökohtainen vapaus voidaan katsoa läsnä olevaksi. Hallitus voi tarjota vapaan liikkuvuuden, mutta samalla sillä on epäoikeudenmukainen oikeusjärjestelmä. Tällaisessa järjestelmässä, mitä enemmän määräyksiä noudatetaan, sitä korkeampi on maan henkilökohtaisen vapauden sijoitus. Kun otetaan huomioon maahanmuuttajien ja vähemmistöjen suvaitsevaisuuden muuttujat, kansalaisvapaus ja vapaa valinta sekä tyytyväisyys valinnanvapauteen, indeksi vie jokaisen näistä painotetuista kertoimista ja yhdistää ne kokonaispistemäärään. Indeksin johtopäätökset huomioon ottaen olemme tarkastelleet lähemmin kolmea maata, joiden katsotaan olevan vähiten henkilökohtaisia ​​vapauksia väestönsä kannalta.

Mitkä maat ovat vähiten henkilökohtaisia ​​vapauksia?

Sudan

Sudan jakoi äskettäin alemman puoliskonsa kanssa vuonna 2011, jolloin Etelä-Sudan sai itsenäisyytensä ja itsenäisyytensä. Entisellä Sudanilla oli kaksi erillistä etnistä ryhmää, jotka luokiteltiin usein "arabiksi" ja "afrikkalaisiksi". Etelä-Sudan asuttiin eri etnisiin afrikkalaisiin ryhmiin. Poliittinen valta ja voimavarat keskittyivät pohjoiseen, jolloin Etelä-Sudan jäi äärimmäisen syrjäytyneeksi. Vaikka se oli yksi maa, Sudan joutui kärsimään väkivallasta ja sisällissodasta. Sudanin erottamisen jälkeinen nykyinen presidentti Omar Al Bashir on antanut hänelle pidätysmääräyksen, jonka kansainvälinen rikostuomioistuin antoi vuonna 2009 joukkomurhien ja raiskausten suunnittelua ja toteuttamista varten Darfurissa. Hän on kuitenkin edelleen presidentti tänään. Sudanin valta on edelleen keskittynyt pienen joukon eliitteihin, ja resurssit ovat tuskin varautuneet pääoman ulkopuolelle. Se seikka, että maan istuntopäällikkö halutaan ihmiskuntaa vastaan, on symboli siitä, miksi sillä on sijoitus. Resurssien ja henkilökohtaisten vapauksien puute sekä korruption ja väkivallan ylijäämä tekevät Sudanista yhden maailman vähiten vapaista maista. Yksi henkilökohtaisen vapauden perusperiaatteista on vapaus ilmaista vakaumuksia ja mielipiteitä. Kun Omar Al Bashir on presidentti, joka johtaa kansanmurhaa omassa maassaan, voidaan päätellä, että kansalaisten henkilökohtaisia ​​ilmaisuja ei edes harkita.

Jemen

Jemen on ollut jo vuosien varrella sisällissodan välissä Houthi-kapinallisten välillä, jotka seuraavat Shi'a-islamia, jota kutsutaan Zaidismiksi ja Jemenin hallitukseksi, sekä eräitä islamilaisen sunniinilaisen jäseniä. Hallitusta pidetään heikkoina ja suuret alueet ovat nyt Houthin valvonnassa, joka työskentelee aktiivisesti saadakseen lisää aluetta ja valtaa. Hallitus ei voi tarjota riittäviä resursseja kansalaisilleen, koska sillä on vain vähän tarjottavaa. Jemen on ollut useiden terroristiryhmien, mukaan lukien Al-Qaidan, linnoitus, josta heidän väkivaltaiset tekonsa on aloitettu, ja seurauksena on ollut maa, joka on jäänyt särkymään. Vaikka Jemenin sijoitus voi olla oikeudenmukainen, on huomattava, että se ei ole vain siksi, että hallitus ei salli kansalaisilleen henkilökohtaista vapautta. On muitakin tekijöitä, ja lisäksi näyttää siltä, ​​että Jemenin hallituksella ei tällä hetkellä ole edes tarvittavia välineitä ja infrastruktuuria tällaisten vapauksien turvaamiseksi.

Afganistan

Myös Talebanin jälkeisessä ilmastossa Afganistan ei ole vapaana ihmisoikeusrikkomuksista. Vaikka maalla on perustuslaissaan artikla, jolla pyritään suojelemaan sananvapautta, on raportoitu toimittajien ja julkisten henkilöiden uhkailua ja häirintää. On myös todettu, että korruption ongelma kasvaa tänään Afganistanissa. Korruptio voi viitata mihinkään pienimuotoisesta epäoikeudenmukaiseen poliisivoimaan. Maa-alueen tarttuminen, joka viittaa maan hankintaan laajamittaisella tavalla, on toinen korruptiotyyppi, jonka sanotaan juoksevan valtavan koko Afganistanissa.

Mitä henkilökohtaisia ​​vapauksia voidaan parantaa?

Samoin kuin henkilökohtaisiin vapauksiin vaikuttavat ongelmat ovat monimutkaisia, ratkaisu on todennäköisesti myös. Valitettavasti maissa, joissa taloudellisesta epävarmuudesta ja korruptiosta tuntuu eniten, on usein ihmisiä, joiden perustarpeet eivät täyty. Näissä tapauksissa voi olla vaikeaa ratkaista esimerkiksi lehdistönvapautta tai lahjontaa, jota voidaan pitää tärkeinä, mutta jotka voidaan minimoida muilla tärkeillä kysymyksillä, joita kyseinen maa kohtaa, kuten sota. On kuitenkin mahdollista, että maat, joilla on tällä hetkellä alhainen henkilökohtaiset vapaudet, kääntyvät ajan myötä vähitellen.

Maat, joissa vapaus puuttuu

arvo	Maa	Legatum Prosperity Index Rating henkilökohtaisesta vapaudesta
1	Sudan	149
2	Jemen	148
3	Afganistan	147
4	Eypt	146
5	Mauritania	145
6	Iran	144
7	Venäjä	143
8	Irak	142
9	Algeria	141
10	Keski-Afrikan tasavalta	140
11	Kiina	139
12	Tadžikistan	138
13	Swazimaa	137
14	Chad	136
15	Saudi-Arabia	135
16	Kongon demokraattinen tasavalta	134
17	Valko-Venäjä	133
18	Pakistan	132
19	Libya	131
20	Etiopia	130
21	Kamerun	129
22	Kazakstan	128
23	Bahrain	127
24	Jordan	126
25	Angola	125